Poliisifiktio kohdistaa katseen yhteiskunnan epäkohtiin
”Tarttis saada tota kuljetusauto, että voitais kyyditä nää kapinalliset tyrmään kidutettavaks ja giljotiiniin”, konstaapeli Reinikainen tokaisee radiopuhelimeensa keskeyttäessään luvattoman mielenosoituksen. Reinikainen tähdittää nimensä mukaista 1980-luvun komediapoliisisarjaa, joka käsittelee komediallisin keinoin poliisikulttuuria ja ottaa kantaa yhteiskunnan puutteisiin ja ristiriitoihin. Suurta kansansuosiota saavuttanutta Reinikaista pidetään edelleen jonkinlaisena ideaalipoliisin mallina, mikä liittyy todennäköisesti hänen käytännönläheisiin toimintatapoihinsa ja nokkelaan kielenkäyttöönsä. Mutta olisiko Reinikaisesta hoitamaan tämän päivän poliisitehtäviä?
Elokapina-mielenosoittajien luvattomat kadunvaltaukset ja kansalaistottelemattomuus ovat herättäneet laajasti keskustelua mediassa ja jakaneet niin ikään mielipiteitä kansan keskuudessa. Poliisia on arvosteltu liiallisesta voimankäytöstä, mutta myös kiitelty järjestyksen palauttamisesta. Poliisin yhtenä merkittävänä tehtävänähän on järjestyksen ylläpitäminen yhteiskunnassa. Toisaalta poliisin tulee valvoa lakia sekä taata oikeudenmukaisuuden ja sananvapauden toteutuminen. Entä jos kyseessä onkin laiton mielenilmaus, jossa esiintyy kansalaistottelemattomuutta?
Reinikaisen toimintatapana Elokapina-mielenosoitusten kohdalla olisi toimittaa kaikki luvattomat mielenosoittajat lapsia myöten kammarille. Vakava suhtautuminen luvattomaan mielenosoitukseen ja kansalaistottelemattomuuteen voidaan kuulla erityisesti Reinikaisen retoriikasta: hän nimittää laittomia mielenosoittajia kapinallisiksi, joka viittaa valtionvastaiseen toimintaan. Samoin hän jo etukäteen tuomitsee mielenosoittajat entisajan kuulustelu- ja rangaistuskäytäntöihin.
”No nii, siinä näette omin silmin, miten fasistinen virkavalta vainoaa ja tukahduttaa sananvapautta Suomessa”, huudahtaa kohtauksen mielenosoittaja, jonka silmin poliisin toiminta on kansalaisten perusoikeuksia rikkovaa.
Missä menee sitten lainmukaisuuden ja laittomuuden raja, kun kyseessä on kansalaisten perusoikeudet? Vaikka laissa on tarkkaan määritelty niin mielenosoituksen laillisuus kuin kansalaisten perusoikeudet kuten kokoontumis- ja sananvapaus, tietyissä tilanteissa lain tulkintaan jää epäselvyyksiä. Kuten Elokapina-mielenilmaukset ovat osoittaneet, kansalaisten ja poliisin vuorovaikutustilanteiden kärjistyminen voidaan tulkita monella eri tavalla. Elokapinan tavoite lienee herättää keskustelua ympäristöasioista, ei poliisin toiminnasta. Julkinen keskustelu on kuitenkin kääntynyt poliisin toimintaan.
Reinikaisen sanavalinnat ja toimintatavat naurattavat suomalaista yleisöä. Huumorin avulla sekä tuomitaan luvattomat mielenosoitukset että arvostellaan poliisin toimintaa. Näen, että poliisifiktio kohdistaa katseensa aikalaisyhteiskunnan ristiriitoihin ja epäkohtiin. Reinikainen-sarjan mielenosoituskohtauksesta voidaan päätellä, että yhteiskunnan epäkohtana on nähty mielenilmauksen luvattomuus ja kansalaistottelemattomuus, mutta osin myös poliisin toimintatavat. Kun tarkastellaan Elokapina-jupakkaa, niin yhteiskunnan epäkohdat, joihin kiinnitetään huomiota ja jotka herättävät keskustelua, eivät ole Elokapina-liikkeen ajamat ympäristöasiat vaan mielenilmauksen luvattomuus ja kansalaistottelemattomuus sekä poliisin kiistelty ylireagointi niihin.
Riikka Kallio
Kirjoittaja on kulttuurihistorian väitöskirjatutkija, joka tutkii suomalaisten audiovisuaalisten teosten poliisirepresentaatioita ja niistä syntyviä mielikuvia.
Lähde: Reinikainen. Jakso 4, Koiranelämää 1982. T: Yleisradio TV2. E 1982–1983. DVD-julkaisu 2003.
Kuvituskuvan tiedot: Kuvakaappaus. Reinikainen, Yle Areena 25.02.2023.