Kehittyvä lääkeresistenssi vaikeuttaa syövän hoitoa

Elämänsä aikana lähes joka kolmas meistä sairastuu syöpään. Osalla syöpäpotilaista esiintyy geenimuutoksia eli mutaatioita, jotka johtavat solujen hallitsemattomaan kasvuun ja siten mahdollistavat syöpäkasvaimen synnyn. Joillekin näistä tunnetuista muutoksista on kliinisessä käytössä tehokkaita täsmälääkkeitä. Tällaiset lääkkeet on kohdennettu juuri tietyn geenin mutaatioon ja niillä saadaan estettyä muutoksen aiheuttama kasvuvaikutus syöpäsoluissa.

Täsmälääkkeet ovat mullistaneet syövän hoidon viimeisen kahden vuosikymmenen aikana. Niiden käyttö on pidentänyt elinajan ennustetta ja parantanut monien potilaiden elämänlaatua erityisesti levinneen syövän hoidossa. Valitettavan usein täsmälääkkeillä ei kuitenkaan onnistuta parantamaan potilasta, sillä hoitojen aikana syöpäsolut muuntuvat hoidolle vastustuskykyisiksi eli lääkeresistenteiksi, ja syöpä uusiutuu.

Täsmälääkehoidoilla saadusta hyvästä vasteesta huolimatta elimistöön voi jäädä syöpäsoluja, jotka kykenevät uinumaan elimistössä pitkän aikaa ennen lääkeresistentin syövän uusiutumista. Tätä ilmiötä kutsutaan syövän jäännöstaudiksi. Tutkimusryhmämme perehtyy syöpälääkeresistenssin syntymekanismeihin sekä niihin keinoihin, joilla syöpäsolut onnistuvat selviämään jäännöstaudin aikana. Oma väitöskirjaprojektini keskittyy erityisesti immuunipuolustuksen rooliin syövän jäännöstaudissa, mistä tiedetään tällä hetkellä hyvin vähän.

Immuunipuolustuksen tehtävänä on estää syövän syntyä sekä tuhota jo kehittyneitä syöpäsoluja. Syöpäsolut onnistuvat kuitenkin usein hämäämään immuunipuolustuksen soluja sekä piiloutumaan niiltä, jolloin syövän kehittyminen ja syöpäkasvaimen holtiton kasvu mahdollistuu. Monissa syöpätyypeissä on myös todettu, että syöpäsolut kykenevät valjastamaan elimistön puolustusjärjestelmän soluja suojelemaan itseään.

Olennainen osa ihmisen luonnollista vastustuskykyä ovat syöjäsolut eli makrofagit. Makrofagien tehtävänä on tunnistaa ja syödä elimistölle vieraaksi tunnistettuja taudinaiheuttajia, kuten bakteereja ja viruksia, mutta myös syöpäsoluja. Jotkin syöpäsolut kuitenkin kykenevät muuttamaan makrofagien toimintaa syöpäsolujen omaa selviytymistä edistäväksi. Nämä muuntuneet makrofagit pitävät usein yllä syövän kasvua edistävää tulehduksellista tilaa ja voivat myös estää muiden immuunipuolustuksen solujen syöpää tuhoavia toimintoja kasvaimen alueella. Lisäksi on havaittu yhteys kasvaimissa tavattujen makrofagien suuren määrän ja potilaan huonon selviytymisennusteen välillä.

Väitöskirjatutkimukseni tavoitteena on valottaa lääkkeitä sietävien syöpäsolujen ja makrofagien välistä yhteyttä. Tutkin, kykenevätkö erityisesti lääkkeitä sietävät syöpäsolut muuttamaan makrofagien toimintaa niiden selviytymistä edistäviksi täsmälääkehoitojen aikana. Solumaljalla osa mutatoituneista keuhkosyöpäsoluista, joita tutkimuksessani tarkastelen, kykenevät asettumaan uinumisen kaltaiseen tilaan. Uinuvat syöpäsolut eivät kasva, mutta ne selviävät hengissä lääkehoidoista huolimatta jopa kuukausien ajan ennen resistenssin kehittymistä. Nämä uinuvat syöpäsolut kykenevät makrofagien uudelleenkoulutukseen. Ilmiö voi myös liittyä syöpäsolujen selviämiseen kliinisen jäännöstaudin aikana ja siten heikentää täsmälääkkeiden hoitovastetta. Tutkimustiedon lisääntyessä voimme vahvistaa olemassa olevien täsmälääkkeiden vastetta tai estää syöpälääkeresistenssin syntyä.

Meija Honkanen

Kirjoittaja on väitöskirjatutkijana Turun yliopiston molekyylilääketieteen tohtoriohjelmassa. Väitöskirjan tutkimusaiheena on syöpäsolujen ja immuunipuolustuksen välinen vuorovaikutus syövän täsmälääkehoitojen aikana.