Ristiriidat muutosajureina yliopistokentässä

Jatkuva muutos leimaa yhteiskuntaa ja organisaatioiden toimintaa – myös yliopistojen. Yliopistojen rahoitusmalli ja poliittinen ohjausjärjestelmä ajavat yliopistoja keskinäiseen kilpailuun. Samaan aikaan yliopistot painivat kasvavien laatutavoitteiden ja tehokkuusvaatimusten kanssa. Poliittisiin, taloudellisiin ja sosiaalisiin odotuksiin vastaaminen on tuonut liike-elämästä tutut strategisen johtamisen mallit myös yliopistoihin ja samalla sidosryhmien merkitys on kasvanut.

Yliopisto vastaa sidosryhmien tarpeisiin tutkimuksen, opetuksen ja yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen keinoin – samojen mekanismien kautta myös sidosryhmät vaikuttavat yliopistojen toimintaan ja strategiseen kehittämiseen. Kansallisella korkeakoulupolitiikalla ja päätöksenteolla on merkittävä vaikutus yliopistojen ja tieteenalojen kehitykseen sekä yliopistojen väliseen yhteistyöhön.  Merkityksestään huolimatta sidosryhmien vaikutusta yliopistokentän muutoksiin ja yksittäisten yliopistojen roolia muutoksessa on tutkittu vasta vähän.

Tutkin väitöskirjassani poliittisten, taloudellisten ja yliopiston sisäisten sidosryhmien vaikutusta yliopiston institutionaaliseen muutokseen. Poliittiset sidosryhmät viittaavat korkeakoulupolitiikan toimijoihin, muihin yliopistoihin ja korkeakouluihin, ministeriöihin sekä aluepoliittisiin toimijoihin. Taloudelliset toimijat ovat teollisuutta, elinkeinoelämää ja muita organisaatioita edustavia yhteistyökumppaneita. Sisäisillä sidosryhmillä sen sijaan tarkoitetaan yliopiston eri toimijaryhmiä ja yksittäisiä henkilöitä sekä opiskelijoiden, henkilökunnan että johdon puolella.

Tutkimukseni kohteena on tekniikan korkeakoulutuskentän muutos ja erityisesti Turun yliopiston tekniikan alan opetuksen laajentaminen. Tutkimukseni ensimmäisessä osiossa tarkastelen muutosdynamiikkaa poliittisesta näkökulmasta luomalla katsauksen opetus- ja kulttuuriministeriön päätöksentekoon sekä muiden yliopistojen vaikutuspyrkimyksiin Turun yliopiston strategisesti harkittujen koulutuslaajennusten osalta.

Poikkitieteellinen lähestymistapani tarjoaa pohjan sidosryhmien välisen dynamiikan, ristikkäisten intressien ja monisyisen vuorovaikutuksen ymmärtämiseen yliopistokentän muutoksessa. Tulosten perusteella voidaan sanoa, että yksittäisen yliopiston strateginen toiminta sekä aiheuttaa että ratkaisee yliopistojen välisiä jännitteitä. Toisin sanoen tutkimus osoittaa, että muutos rakentuu vähitellen sidosryhmien välisessä vuorovaikutuksessa olevien ristiriitojen ratkaisupyrkimysten ja dialogin kautta.

Institutionaalisissa rakenteissa, kuten esimerkiksi poliittisessa päätöksenteossa ja sääntelyssä, päätöksenteko tyypillisesti ketjuuntuu, jolloin päätökset pohjautuvat aina aikaisemmin tehtyihin päätöksiin. Tutkimukseni tulokset osoittavat, että yliopistollisen tieteenalan muutos tapahtuu tällaisen ketjuuntuneen päätöksenteon systemaattisella murtamisella. Strateginen työ tukee organisaation nykyistä toimintaa osana sen yhteiskunnallista toimintaympäristöä mutta myös rakentaa uutta murtamalla vallalla olevia rakenteita ja toimijoiden välisiä suhteita samalla luoden tilalle uudenlaista vuorovaikutusta.

Varsinaisina muutosmekanismeina toimivat erilaiset ristiriidat, joista ensimmäinen liittyy toiminnalliseen tehottomuuteen. Toinen ristiriita liittyy siihen, että toimijat liiaksi mukautuvat olemassa olevaan tilanteeseen, joka heikentää niiden mukautumiskykyä uuteen sosiaaliseen rakenteeseen, mikä taas synnyttää kolmannen muutosmekanismin, yliopistojen väliset ristiriidat. Neljäs muutosmekanismina toimiva ristiriita johtuu siitä, että johtavien organisaatioiden määrittämä institutionaalinen rakenne ei sovi yhteen jonkin toimijan intressien kanssa, mikä haastaa paitsi olemassa olevat vuorovaikutussuhteet myös alan toimintaa ohjaavat itsestäänselvät olettamukset. Näiden yliopistojen sisäisten ja yliopistojen välisten ristiriitojen kasautuminen ja niiden ratkaisupyrkimykset johtavat institutionaaliseen muutokseen.

Tutkimuksen kohteena oleva poliittinen keskustelu luo mielenkiintoisen kuvan eri toimijatasojen välisestä vuorovaikutuksesta kansallisen korkeakoulupolitiikan, alan johtavien yliopistojen ja alan rakenteita ja olemassa olevia vuorovaikutussuhteita haastavan yliopiston välillä. Tutkimus luo uutta ymmärrystä yksittäisen yliopiston roolista ja vaikutusmekanismeista yliopistokentän institutionaalisessa muutoksessa.

Sari Stenvall-Virtanen

Kirjoittaja työskentelee Teknillisen tiedekunnan koulutuspäällikkönä ja tekee työn ohella väitöskirjatutkimusta teknologian tohtoriohjelmassa. Väitöskirjan tutkimusaiheena on sidosryhmien osallistamisen ja osallistumisen tavat ja vaikutus yliopiston institutionaalisessa muutosprosessissa.