Istuminen ei ole niin epäterveellistä kuin luulet

Jokainen meistä tietää, että pitäisi istua vähemmän. Säädettävä työpöytä on jäänyt istumakorkeudelle, ja sekös kolkutteleekin omatuntoa vähän väliä. Mutta onko istumisen vähentämisestä oikeasti hyötyä?

Lukuisissa tutkimuksissa on havaittu, että paljon istuvilla ihmisillä on enemmän terveysvaivoja kuin vähemmän istuvilla. Niinpä olisi houkuttelevaa päätellä, että istuminen olisi haitaksi terveydelle. Tutkimusten perusteella ei kuitenkaan voida vielä varmasti sanoa, johtuvatko terveysvaivat suoranaisesti runsaasta istumisesta. Voi myös olla niin, että heikko terveys ja kunto saavat ihmisen istumaan enemmän, jolloin istuminen ei olisikaan syy terveysvaivoille vaan seurausta niistä. Toisaalta voi olla, että ihmiset, jotka istuvat paljon, eivät myöskään harrasta liikuntaa riittävästi. Liikunnan puutteen terveyshaitat tiedetään hyvin.

Tutkimusmenetelmillä on väliä

Viime vuosina istumisen epäterveellisyyttä on verrattu jopa tupakointiin. Nämä uutiset ja kampanjat ovat perustuneet pitkälti tuloksiin havainnoivista tutkimuksista, joista suoraa syy–seuraussuhdetta ei voida havaita.

Lääketieteen alan väitöstutkimukseni liittyy laajempaan tutkimushankkeeseen, jossa pyritään selvittämään, mitä terveydelle tapahtuu, kun päivittäistä istumista vähennetään ilman, että varsinaista liikuntaa lisätään. Tutkimuksemme on niin sanottu satunnaistettu kontrolloitu interventiotutkimus, jota pidetään parhaana mahdollisena tutkimusasetelmana lääketieteellisessä tutkimuksessa, kun syy–seuraussuhdetta halutaan selvittää. Asetelmalla saadaan havainnoivia tutkimuksia paremmin selville, mikä istumisen vaikutus ihmisen terveyteen on.

Tutkimuksessamme paljon istuvat ihmiset pyrkivät vähentämään istumistaan yhdellä tunnilla päivässä puolen vuoden ajan. Vähennetty istumisaika korvattiin esimerkiksi seisomatyöpöytää käyttämällä tai kevyellä liikkumisella, kuten kotitöillä tai vaikkapa jaloittelulla puhelimessa puhumisen aikana – varsin tyypillisillä ja helpoilla tavoilla, joilla arkeen voi lisätä liikettä.

Istumisen vähentäminen ei riitä

Puolen vuoden jälkeen tutkittavien terveydessä ei kuitenkaan tapahtunut suuria muutoksia. Esimerkiksi paastoinsuliinin määrä väheni kuitenkin istumista vähentäneessä ryhmässä, joten suotuisia vaikutuksiakin havaittiin.

Omassa väitöskirjassani tarkastelen erityisesti sydäntä ja verenkiertoelimistöä. Keväällä julkaistun artikkelimme mukaan maksimaalinen kestävyyskunto ei parantunut istumista vähentämällä. Mielenkiintoinen oli myös havainto, että jos istumista korvasi seisomisella, saattoi kestävyyskunto jopa heikentyä. Alustavien, vielä julkaisemattomien, tulostemme perusteella myöskään verenpaineessa tai sen säätelyssä liikkumisen aikana ei tapahtunut muutoksia. Jatkossa selvitämme vielä, vaikuttiko istumisen vähentäminen sydämen rakenteeseen tai toimintaan.

Miksi terveys ei parane istumista vähentämällä?

Tutkittavat onnistuivat vähentämään istumistaan keskimäärin 40 minuuttia päivässä, mikä on odotettu luku, sillä harva jaksaa tai muistaa pysyä yhden tunnin tavoitteessa joka päivä koko puolta vuotta.

Todennäköisesti kuntoa kohottaakseen tai verenpainetta laskeakseen tarvitaan reippaampaa liikkumista kuin vain seisomista tai kevyttä jaloittelua. Havaitsimmekin, että mitä enemmän tutkittava lisäsi kävelyä tutkimuksen aikana, sitä enemmän hänen kestävyyskuntonsa kehittyi.

Istumisen terveyshaitat riippunevat myös siitä, mistä terveyshaitasta puhutaan. Sydän ja verisuonet saattavat hyötyä reippaammasta liikkumisesta, kun taas esimerkiksi sokeriaineenvaihdunta saattaa parantua jo sillä, että liikkuu kevyesti päivän mittaan.

Pitäisikö liikkumissuosituksia muuttaa?

Jos tuoliin on istahtanut paikallaan seisomisen sijasta, mutta illalla lähteekin vielä juoksu- tai kävelylenkille, ei istumisesta kannata olla liiaksi huolissaan. Toisaalta pelkkä istumisen vaihtaminen seisoskeluun ei saa ihmeitä aikaan edes silloin, kun liikuntaa ei tule harrastettua riittävästi. Näin ollen terveydelle parasta on liikkua vähintään suositusten mukaisesti: ainakin puoli tuntia reipasta tai rasittavaa liikkumista joka päivä – mieluummin jopa tunti.

Nykyiset liikkumissuositukset kannustavat kuitenkin myös istumisen tauottamiseen. Mielestäni tämä voi kaikesta huolimatta olla hyvä tavoite, vaikka terveyshyödyt siitä jäisivätkin vähäisiksi. Kun ihminen kokee tekevänsä jotakin itselleen hyödyllistä ja onnistuu siinä, saattaa hän onnistumisesta voimaantuneena pystyä myös seuraavaan hyödylliseen muutokseen. Positiiviset onnistumiskokemukset ruokkivat toisiaan ja saattavat ajan myötä mahdollistaa kaiken kaikkiaan terveellisemmät elämäntavat.

Jos tavoitteena on edistää terveyttä istumista vähentämällä, on tavoite hyvä. On kuitenkin syytä pitää mielessä, että istumisen vähentäminen ei todennäköisesti paranna terveyttä merkittävästi – ellei sohvalta lähde reippaalle kävelylle.

Jooa Norha
Kirjoittaja on väitöskirjatutkija valtakunnallisessa PET-keskuksessa, terveystieteiden maisteri ja fysioterapeutti.