Aktivistinuoret murtavat Yhdysvaltain asepolitiikkamuurin

Yhdysvalloissa tapahtuu enemmän joukkoampumisia vuodessa kuin siinä on päiviä. Kasvava väkivalta ei ole muuttanut asepolitiikan peruskiviä. Erityisesti vuoden 1999 Columbinen koulusurman jälkeen järkyttyneet kansalaiset ovat vaatineet tiukennuksia aselakeihin niitä saamatta. Poliitikot ottavat osaa jokaisen tragedian jälkeen asianomaisten tuskaan (”thoughts and prayers”), mutta mikään ei tosiasiassa muutu. Kongressissa laskelmointi pysyy samana.

Aserajoitusten puolesta ei voi äänestää maksamatta siitä omalla poliittisella urallaan. Aseiden puolesta puhuvien aktivistiryhmien vaikutusvalta on liian suuri ja heidän rahalliset avustuksensa liian merkittäviä. Brittiläinen journalisti Dan Hodges twiittasi surullisen kuuluisasti: ”Jälkikäteen katsottuna, Sandy Hookin ala-asteen joukkoampuminen oli merkki aseväittelyn loppumisesta. Kun Yhdysvallat päättivät hyväksyä lasten tappamisen, se oli ohi” (2015, suomennos).

Vuonna 2022 presidentti Joe Biden allekirjoitti kongressin molempien puolueiden hyväksymän aserajoituslain ja vuonna 2023 hän perusti hallituksen oman aseväkivallan ennaltaehkäisy-yksikön. Viimeksi aselainsäädäntöä tiukennettiin liittovaltion tasolla vuonna 1994 niin kutsutulla rynnäkkökiväärikiellolla, jonka kongressi antoi raueta 10 vuotta myöhemmin.  Mitä siis tapahtui? Väitöskirjassani väitän, että nuoret muuttivat perinteisen asepolitiikan olettamuksia.

Vuonna 2018 Floridan Parklandin Marjory Stoneman Douglas lukiossa koettiin uhrimäärältään musertavin koulusurma sitten Columbinen. Ampumisesta selviytyneet nuoret olivat ennen kaikkea vihaisia päättäjille, jotka eivät vuosikymmeniin olleet tehneet mitään estääkseen koulusurmia. Nuoret kanavoivat vihansa mielenosoitukseen, joka järjestettiin yli 800 kaupungissa Yhdysvalloissa. Washington D.C.:ssä paikalle kokoontui protestien järjestäjien arvioiden mukaan yli 800 000 ihmistä (Durando, 2018). Marssi oli suurin pääkaupungissa järjestetty mielenosoitus.

Mielenosoitus ei jäänyt yksittäiseksi hetkeksi aseväkivaltaa vastustavan liikkeen historiassa. Nuoret omalla osallistumisellaan loivat vaikuttamismahdollisuuksia sinne, missä niitä aikaisemmin ei ollut. He pitivät aseet median huomion keskiössä. He äänestivät ehdokkaita, jotka olivat aserajoitusten puolella. He perustivat uusia voittoa tavoittelemattomia yhdistyksiä ajamaan aktivistien asiaa. He asettuivat itse ehdolle virkoihin, joissa he saivat päätäntävaltaa.

Aseväkivallan ennaltaehkäisy-yksikön perustaminen oli kongressin nuorimman jäsenen, floridalaisen Maxwell Frostin, ensimmäinen lakialoite. Frostin politiinen ura alkoi Parklandin koulusurman protesteista syntyneestä March For Our Lives -organisaatiosta. Nuoret ovat luvanneet muuttaa Yhdysvaltojen aselait, jos aikuiset eivät siihen pysty. Tähän asti he ovat pitäneet lupauksensa.

Mila Seppälä
Kirjoittaja toimii väitöskirjatutkijana Pohjois-Amerikan tutkimuksen John Morton –keskuksessa. Väitöskirjassaan hän tutkii yhdysvaltalaista aseväkivallan vastaista liikettä ja nuorisoaktivismin merkitystä.

Lähteet:

Durando, Jessica. “March for Our Lives could be the biggest single-day protest in D.C.’s history.” USA Today, 24.3.2018. https://eu.usatoday.com/story/news/nation/2018/03/24/march-our-lives-could-become-biggest-single-day-protest-d-c-nations-history/455675002/.

Hodges, Dan. “In retrospect Sandy Hook marked the end of the US gun control debate. Once America decided killing children was bearable, it was over.” Twitter, 19.6.2015. https://twitter.com/DPJHodges/status/611943312401002496?lang=en.

Pääkuva: Seppälä, Mila. ”March For Our Lives, Los Angeles.” 11.6.2022. Kalifornia, Yhdysvallat.