Vaietun ja spektaakkelimaisen kuoleman aikakausi

Länsimainen suhtautuminen kuolemaan on ristiriitaista. Aihe on tabu, mistä huolimatta olemme tottuneet jatkuvasti näkemään kuolemaa mediassa.

Tanskalainen sosiologi Michael Hviid Jacobsen on nimittänyt nykyistä länsimaista suhtautumista kuolemaan spektaakkelimaisena aikakautena. Ja hyvästä syystäkin, sillä uutisten lisäksi fiktiiviset kuvaukset ovat täynnä sensaatiomaista kuolemaa.

Monet meistä ovat pienestä saakka tottuneet katsojana seuraamaan, miten esimerkiksi lasten animaatioelokuvissa orvoiksi jääneet päähenkilöt joutuvat henkeä uhkaaviin tilanteisiin. Silti avoimia keskusteluja kuolemasta kartetaan – erityisesti lastensa kanssa. Lapsien lemmikit voivat ”lähteä maalle” ja isovanhemmat mysteerisesti ”nukkuvat pois.” Turvaudumme kiertoilmaisuihin ja välttelemme vaikeaa aihetta.

Oman tutkimukseni tarkoituksena on luoda avointa keskustelua elämän lopusta, sillä aiheen karttaminen lisää ahdistusta. Teen Turun yliopistossa väitöskirjatutkimusta, jossa tarkastelen lasten ja nuorten suosiossa olevien elokuvien ja televisiosarjojen kuolemankuvauksia. Tarkastelen muun muassa Disneyn animaatioelokuvien kuolemaan liittyvää lumoa. Kenties yliluonnollisella taianomaisella tunnelmalla voidaan tehdä elämän rajallisuudesta siedettävämpää katsojakunnalle?

Tutkimusaihe on merkittävä, sillä kuoleman käsityksemme rakentuu paljolti median kuvauksien pohjalta (ks. Williamson et al., 2011, 550). Erityisesti lapset voivat muodostaa virheellisiä käsityksiä, jotka olisi hyvä oikaista. Perheen pienimmillekin tarkoitetuissa fiktiivisissä tarinoissa – kuten Disneyn animaatioelokuvissa – kuolleet hahmot saattavat esimerkiksi palata elävien kirjoihin taianomaisin keinoin. Tällöin lapsi voi kuvitella tämän olevan mahdollista tosielämässä. (Tenzek & Nickels 2017, 58.)

Monissa koko perheen elokuvissa kuolemaa kuvataan myös ylivoimaisesti väkivaltaisena ja ennenaikaisena, jolloin saattaa muodostua käsitys elämän lopusta brutaalina spektaakkelina. Täten aikuisen olisi tärkeää katsoa kuolemaa sisältäviä elokuvia yhdessä lapsen kanssa, jolloin hämmentävistä tai ahdistavista kohtauksista voi keskustella. Samalla elokuvat toimivat aiheen keskustelunavaajina. (ks. esim. Cox & al. 2005, 279; Salo 2021.)

Toisaalta median kuvaukset voivat lieventää kuolemaan liittyvää ahdistusta ja vaikuttaa positiivisesti kuolemasuhteeseemme (ks. esim. Niemiec & Schulenberg 2011; Răban-Motounu 2021, 192). Väitöskirjani ensimmäisessä artikkelissa, joka on yhteiskirjoitettu Outi Hakolan ja Jere Kyyrön kanssa, tarkastelimme sensaatiomaisista kuvauksista poikkeavia tilannekomedioita. Tutkimuksemme mukaan tilannekomedioissa läheisten kuolemaa kuvataan tyypillisesti vanhalla iällä tapahtuvana luonnollisena elämän viimeisenä vaiheena. Suruaikana tukeudutaan ystäviin ja perheeseen, sekä toimitetaan yhdessä persoonallisia kuolemanrituaaleja.

Komedialle ominaisesti kuolemaankin liittyi rutkasti huumoria, mikä voi tehdä aiheesta helpommin lähestyttävän katsojalle. Yllättävästi tilannekomediat voivat siis opettaa meille jotain keskeistä kuoleman kohtaamisesta.

Enni Salo
Kirjoittaja on uskontotieteen väitöskirjatutkija, joka tarkastelee median kuolemankuvauksista.

Lähteet

Cox, Meredith & Erin Garrett & James A. Graham (2005) Death in Disney Films: Implications for Children’s Understanding of Death. Omega 50 (4), 267–280.

Niemiec, Ryan M. & Stefan E. Schulenberg (2011) Understanding Death Attitudes: The Integration of Movies, Positive Psychology, and Meaning Management. Death Studies 35 (5), 387–407.

Răban-Motounu, Nicoleta (2021) Laughter and Empathy. Current Trends in Natural Sciences 10 (20), 192–202.

Salo, Enni (2021) Myrkyllisiä omenoita ja kohtalokkaita kielekkeitä: Kuoleman representaatiot Walt Disney -yhtiön animaatioelokuvissa. Uskontotieteen pro gradu -tutkielma. Turun yliopisto, Historian, kulttuurien ja taiteiden tutkimuksen laitos.

Tenzek, Kelly E. & Bonnie M. Nickels (2017) End-of-Life in Disney and Pixar Films: An Opportunity for Engaging in Difficult Conversation. Omega 80 (1), 1–20.

Jacobsen, Michael Hviid (2020) The Age of Spectacular Death. Milton: Taylor and Francis.

Williamson, James & Matthew Lloyd & Charlotte Skinner & David Hocken (2011) Death and Illness as Depicted in the Media. The International Journal of Clinical Practice 65 (5), 547–551.