Puliukoista asunnottomiin alkoholisteihin – asunnottomuuden käsitehistoriaa

Jokainen meistä on varmasti kuullut joskus puhuttavan puliukoista tai pultsareista. Alkoholin ongelmakäyttäjille onkin keksitty mitä värikkäämpiä termejä, mutta mistä nämä termit oikeastaan tulevat ja mitä ne kertovat kohteistaan?

Toisen maailmansodan jälkeinen Suomi kärsi huutavasta asuntopulasta. Sodan jälkeen monilla perheillä ei ollut kotia, johon palata, ja kaupungistuminen ajoi väkeä kaupunkeihin työn toivossa. Kun kaikille ei työtä eikä asuntoa löytynyt, lisääntyi asunnottomuus. Samaan aikaan alkoholin liikakäyttö herätti keskustelua julkisuudessa, sillä tiukan alkoholipolitiikan myötä korvikealkoholit olivat yleistyneet. Yksi yleinen korvikealkoholi oli pulituuri eli puusepänlakka. Pulituurista johdetut yhä nykyäänkin tunnetut termit puliukko ja pultsari juurtuivat nopeasti, ja termiä puliukko on myöhemmin käytetty kuvaamaan kaikkia korvikealkoholien käyttäjiä.

1960-luvulla pulituurin korvasi kotitalouskäyttöön tarkoitettu taloussprii T eli t-sprii. Tätä lähes sataprosenttista alkoholia nautittiin usein sekoittamalla yhteen osaan spriitä kaksi osaa vettä. Sekoitus tunnettiin nimellä sotku. T-Spriin eli tenun käyttäjiä kutsuttiin tenukepeiksi, tenttujuopoiksi tai pulloa koristaneen liekin mukaisesti liekkimiehiksi. Nämä liekkiviinaa juovat liekkimiehet antoivat myös nimen vuonna 1967 Helsinkiin avatulle asunnottomien yömajalle, joka tunnettiin nimellä liekkihotelli. Myöhemmin paikka tunnettiin lepakkoluolana tai vain lepakkona. T-spriin myynti lopetettiin vuonna 1972, mutta tenu jäi käsitteenä elämään.

Muita termejä kuvaamaan korvikealkoholisteja olivat kolinajuoppo[1], spurgu ja puistokemisti. Viranomaisteksteissä heidät on tunnettu rappioalkoholisteina ja korvikealkoholisteina. Asunnottomien alkoholistien huoltotoimikunnan mietintö vuodelta 1972 määrittelee rappioalkoholistit vailla vakinaista asuntoa oleviksi, pääasiassa korvikealkoholeja käyttäviksi henkilöiksi, joille on ominaista päihteiden käytöstä johtuva fyysisen kunnon rappeutuminen. Toimikunta itse käytti termiä asunnoton alkoholisti, jolla haluttiin asettaa enemmän painoarvoa asuntokysymykselle. Tämä 1960-luvulla syntynyt termi on ollut laajasti käytössä, mutta on nähty, että suuren yleisön silmissä asunnoton alkoholisti nähtiin nimenomaisesti alkoholismin eikä asunnottomuuden kautta.

Suomessa asunnottomuus ja alkoholiriippuvuus on nähty toisiinsa kytkeytyneinä, usein miesten ongelmina. Myös naiset ovat samoista ongelmista kärsineet, vaikka käytetyt termit korostavat usein miesten kokemuksia. Lisäksi termit painottavat alkoholin käyttöä, mutta niihin sisältyy ajatus asunnottomuudesta. Alkoholin käyttö onkin historiassa leimannut osaltansa lähes kaikkia asunnottomia, myös niitä, jotka eivät alkoholia käyttäneet. 1960-luvun yhden asian liikkeessä, Marraskuun liikkeessä, vaikuttaneen Ilkka Taipaleen sanoin ”Ihmisten mielissä jokainen Helsingin liekkihotellissa asuva on juoppo rappioalkoholisti.”[2] Lainauksesta ja esitellyistä käsitteistä havaitaan, kuinka kieli ilmentää yhteiskunnan tapaa ymmärtää asunnottomuutta. Tämän takia on tärkeää huomioida asunnottomuuten liitetyt eri käsitteet, sillä siten voidaan paremmin luoda valoa asunnottomuuden historiallisille ilmentymille ja sen monille aspekteille.

[1] Kolinajuopolla viitattiin Eau de Colognea päihtymistarkoituksessa käyttäviin henkilöihin.

[2] Taipale 1979, 2.

Jenna Herva
Kirjoittaja on poliittisen historian tohtorikoulutettava. Väitöskirjassaan hän tutkii asunnottomuutta Suomessa toisen maailmansodan jälkeen.

Lähteet:

Asunnottomien alkoholistien huoltotoimikunnan mietintö. Komiteamietintö 1972: B 85, Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö, 1972.

Malinen, Antti. ”Kodittomuutta ja kotien rauhaa. Kaupunkilaisten asuinolot.” Rauhaton rauha: suomalaiset ja sodan päättyminen 1944–1950, toim. Ville Kivimäki ja Kirsi-Maria Hytönen. Tampere: Vastapaino, 2015.

Rantanen, Miska. Lepakkoluola: Lepakon ja Liekkihotellin tapahtumia ja ihmisiä 1940–1999. Helsinki: WSOY, 2000.

Taipale, Ilkka. Poikkeavien alkoholin käyttäjien nimitykset ja määrittelyt Suomessa. Helsinki: Alkoholipoliittinen tutkimuslaitos, 1979.

Kuvituskuva: Liekkihotelli kuvattuna vuonna 1973. Kuva: Hakli, Kari (valokuvaaja), Helsingin kaupunginmuseo. Lisenssi: < https://creativecommons.org/licenses/by/4.0/legalcode.fi>