Painevaurioita kannattaa ehkäistä

Painevaurio, painehaava tai makuuhaava: rakkaalla lapsella on monta nimeä, mutta tässä tapauksessa nimen takana ei kuitenkaan taida olla rakkaus, eikä muutenkaan mikään positiivinen asia. Painevaurio tuottaa omistajalleen kipua ja kärsimystä sekä heikentää elämänlaatua – se saattaa jopa aiheuttaa ennenaikaisen kuoleman. Terveydenhuollon näkökulmasta painevaurioisen potilaan hoitoaika pitenee, henkilöstön työnkuorma kasvaa ja painevauriosta aiheutuu siksi myös kova hinta maksettavaksi yhteiskunnalle.

Oma, juuri käynnistynyt tutkimukseni kohdistuu painevaurioihin pitkäaikaishoidossa. Tutkimukseni tavoitteena on tunnistaa parhaita painevaurioiden ehkäisyn toimintatapoja, joilla voidaan parantaa hoidon laatua ja turvallisuutta. Lisääntyneen tiedon ja laadukkaan hoidon avulla voidaan lisätä myös henkilökunnan osaamista ja työtyytyväisyyttä ja nyt niin tärkeää pitovoimaa sosiaali- ja terveydenhoidon työssä. Tavoitteena on myös tukea näyttöön perustuvien painevaurioiden ehkäisymenetelmien käyttöä, minkä avulla voidaan vähentää syntyneiden vaurioiden hoidosta aiheutuvia kustannuksia.

Makuuhaavan nimitys on muutettu painevaurioksi, sillä sen syntyä ymmärretään nykyisin paremmin. Ennen ajateltiin, että vaurio syntyy paikollaan makaamisesta. Tutkitun tiedon lisääntyessä ymmärretään, että pinnalla näkyvä vaurio voi aiheutua myös muunlaisesta paineen vaikutuksesta: pitkästä istumisesta, jonkin laitteen aiheuttamasta painosta tai kitkasta ihon ja vaikkapa lakanan välissä. Nimitys ”painevaurio” kuvaa parhaiten vamman eri asteita ihon punoituksesta, jolloin iho ei vielä ole rikki, aina ihon eri kerrokset lävistävään, luuhun ulottuvaan haavaan.

Miksi ehkäisyä pidetään niin tärkeänä? Terveydenhoitolain mukaan hoidon tulee olla laadukasta ja turvallista ja hoidon tulee perustua näyttöön ja hyviin käytäntöihin.  Laista huolimatta Suomessa arvioidaan olevan painevauriota 55 000–80 000 potilaalla ja vaurioiden kustannuksien arvioidaan olevan 350–525 miljoonaa euroa vuosittain, noin 2–3 % terveydenhuollon kuluista.

Ehkäisyä pidetään parhaana ja edullisimpana menetelmänä painevaurioiden hoidossa. Ehkäisyn kustannusten arvioidaan olevan noin 10 % painevaurioiden hoidon kustannuksista. Tärkeä on tunnistaa painevaurioriskissä olevat henkilöt. Painevaurioiden riskinarviointiin on olemassa erilaisia mittareita. Pelkkä riskimittarin käyttö ei itsessään ehkäise vaurion syntymistä, vaan arvioinnin tulee johtaa myös tekoihin.

Herää kysymys, josko osaamisessa on puutteita, sillä jopa 60 % painevaurioista jää huomaamatta. Painevaurioiden ehkäisy ja huomaaminen ovat ennen kaikkea hoitohenkilökunnan työtä. Aiemman tutkimuksen mukaan hoitohenkilökunnalla on kohtalaisen hyvä kuva omasta osaamisestaan, joten sitä kyllä kannattaisi kuunnella, kun suunnitellaan painevaurioihin liittyvää koulutusta. Teoreettisen tiedon lisäksi koulutuksessa on hyvä käyttää myös muita, käytännöllisiäkin opetusmenetelmiä. Koulutuksella, joka vastaa erilaisten oppijoiden tarpeisiin, voidaan vahvistaa ammattilaisten painevaurio-osaamista ja positiivista suhtautumista painevaurioiden ennaltaehkäisyyn.

Käytettyjä lähteitä:

Hotus. 2023. Painehaavan ehkäisy ja tunnistaminen aikuisilla – Hotus-hoitosuositus. Hotus-hoitosuositus: Painehaavan ehkäisy ja tunnistaminen aikuisilla – Hotus

Keränen, T. Painehaavoista jää tunnistamatta yli puolet. Lääkärilehti. Ajankohtaista 25.11.2019. https://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/painehaavoista-jaa-tunnistamatta-yli-puolet/

Parisod, H., Holopainen, A., Koivunen, M., Puukka, P., & Haavisto, E. 2022. Factors determining nurses’ knowledge of evidence-based pressure ulcer prevention practices in Finland: a correlational cross-sectional study. Scandinavian Journal of Caring Sciences, 36(1), 150–161. https://doi.org/10.1111/scs.12972

Soppi, E., & Ahtiala, M. 2020. Painehaavan synty, tunnistaminen ja ehkäisy. Yleislääkäri, 35(6), 18–21. https://www.terveysportti.fi/apps/dtk/ltk/article/yll00018?toc=

Jaana Kalliokoski
Kirjoittaja on sairaanhoitaja ja terveystieteiden maisteri sekä kliinisen lääketieteen väitöskirjatutkija, joka on kiinnostunut asiakas- ja potilasturvallisuuden parantamisesta hoitotyön laadun ja osaamisen kehittämisen näkökulmasta. Hän työskentelee asiakas- ja potilasturvallisuuskeskuksessa Pohjanmaan hyvinvointialueella.