Ilmiöiden tarkastelu rytmeinä avartaa ymmärrystämme

Monimutkaisten haasteiden ratkaisuun tarvitaan usein uudenlaisia ajatus- ja toimintamalleja sekä monitaustaista yhteistyötä. Myös tieteellinen ajattelu ja menetelmät uudistuvat jatkuvasti ­− toki hitaasti ja tarkkaan perustellusti. Omassa väitöstyössäni tarkastelenkin tiedon muodostumista kansainvälisessä ja monialaisessa yhteistyössä erilaisissa ympäristöissä, ja sovellan sen tutkimiseen filosofi Henri Lefebvren (2004) keskeneräisiksi jääneitä pohdintoja ilmiöistä rytmeinä.

Lefebvre (1991) on tunnettu etenkin kirjoituksistaan tilan sosiaalisesta luonteesta − siitä, että tila ei ole neutraali säiliö vaan aina sosiaalisesti ja historiallisesti tuotettu ja monimerkityksellinen. Vähemmälle huomiolle ovat kuitenkin jääneet hänen ajatuksensa ajasta: samoin kuin tila myös aika on sosiaalisesti tuotettu.

Oikeastaan tilaa ja aikaa ei voi ajatella toisistaan erillisinä. Mitä olisikaan aika ilman muutoksia tilassa, tai tila ilman ajallisuutta? Tämä yhtälö ei kuitenkaan ratkea vielä vaan vaatii kolmannenkin elementin, energian: jokin on ja muuttuu. Yhdessä ne – aika, tila ja energia – muodostavat rytmin.

Kun Lefebvre jatkaa, että kaikki on ja kaikella on rytmi, ymmärretään kyseessä olevan erityinen tapa käsittää ja tarkastella ilmiöitä. Rytmianalyysissa ne muodostavat alati muuttuvia ja vuorovaikutuksessa olevia löyhiä kokonaisuuksia, joiden ominaisuuksia ja kytköksiä tutkijan tulee tarkastella. Kyseessä on siis etenkin ilmiöiden keskinäistä vuorovaikutusta ja prosessuaalisuutta korostava ajattelutapa, joka myös kannustaa monitieteisyyteen sekä purkamaan luokitteluja ja binääristä joko/tai-ajattelua.

Omassa tutkimuksessani tämä on tarkoittanut muun muassa tietynlaista ajattelun avoimuutta, kun tarkastelen ihmisiä heidän pyrkimyksissään kehittää ratkaisuja ongelmiin. Esimerkiksi tiedehankkeessa voidaan ajatella olevan tietty tiedon jalostumisen rytmi, jota aktiivisesti suunnataan kohti tutkimusongelman ratkaisua. Tuo rytmi on kuitenkin alkanut osittain jo ennen hankkeen alkua ja jatkuu sen jälkeenkin. Lisäksi sen kulkuun vaikuttavat olennaisesti myös monet muut, esimerkiksi ympäristöön, kehon toimintoihin ja ihmissuhteisiin liittyvät, keskenään osin vuorovaikutteisetkin rytmit.

Kyseessä ei sinänsä ole mikään neronleimaus – varsinkaan arkiajattelussa. Tunnistamalla prosessien monitahoisuuden ja kytkeytymiset toisiinsa sekä kehittämällä keinoja niiden tarkasteluun on kuitenkin mahdollista tuottaa uusia tieteellisiä oivalluksia sekä menetelmiä ja näin paitsi laajempaa myös syvempää ymmärrystä tutkimuksen kohteesta.

Minna-Liina Ojala
Kirjoittaja on tiedon jalostumisen rytmeihin perehtynyt ja niissä usein itsekin kompasteleva väitöskirjatutkija.

Lähteet:

Lefebvre, Henri (1991) The Production of Space. (Alkuteos Production de l’espace 1974, käännös Donald Nicholson-Smith).

Lefebvre, Henri (2004) Rhythmanalysis: Space, Time and Everyday Life. (Alkuteos Éléments de rythmanalyse 1992, käännös Stuart Elden & Gerald Moore).

Kuvituskuva: WrongTog / Unsplash