Aortan tekoläppäleikkauksen jälkeen ilmenee paljon ongelmia

Sydämen vasemman kammion ja aortan välissä sijaitsevan aorttaläpän tehtävä on säädellä veren virtausta vasemmasta kammiosta aorttaan. Normaalitilanteessa aorttaläppä estää veren takaisinvirtausta aortasta vasempaan kammioon.

Aorttaläpän toiminnan häiriintyessä puhutaan aorttaläppäviasta. Aorttaläpän ahtauma on yleisin sydämen läppävika. Siinä aorttaläppä ahtautuu niin, ettei veri pääse kunnolla etenemään aorttaläpästä eteenpäin. Ahtauman syynä voi olla esimerkiksi läppäliuskojen jäykistyminen tai kalkkiutuminen.

Aorttaläpän vuodossa puolestaan veri virtaa poikkeuksellisesti takaisin vasempaan kammioon. Vuodon takana voi olla mm. rakenteellinen vika tai sydämen sisäkalvon tulehdus. Hoitamattomana aorttaläpän vika johtaa sydämen toiminnan heikkenemiseen eli sydämen vajaatoimintaan ja aiheuttaa vakavia oireita tai jopa potilaan menehtymisen.

Aorttaläpän vikojen aiheuttamia oireita pystytään hoitamaan lääkkein, mutta ainoa parantava hoito aorttaläpän vialle on läpän korjaus tai läpän vaihto mekaaniseen tai biologiseen tekoläppään. Aorttaläppä voidaan vaihtaa uuteen läppään joko kateterin avulla tehtävällä aorttaläpän toimenpiteellä (TAVI) tai avosydänleikkauksessa tehtävällä kirurgisella leikkauksella. Avosydänleikkauksessa voidaan myös korjata läppä ilman läpän vaihtoa.

Biologinen tekoläppä asennetaan vanhemmille potilaille johtuen läpän lyhyemmästä kestoiästä verrattuna mekaanisiin tekoläppiin. Biologinen tekoläppä voidaan asentaa joko TAVI-toimenpiteellä tai avosydänleikkauksella. Tekoläppä on valmistettu orgaanisesta materiaalista, kuten sian aorttaläpästä tai naudan sydänpussista. Mekaaninen tekoläppä asennetaan aina avosydänleikkauksessa, ja se on valmistettu epäorgaanisesta materiaalista, kuten pyrolyyttisestä hiilikuidusta.

Molemmissa tekoläpissä on veren hyytymisen riski, joka altistaa aivoinfarktille. Biologisessa tekoläpässä riski esiintyy pääosin ensimmäisten kuukausien aikana leikkauksen jälkeen, mutta mekaanisessa tekoläpässä riski on elinikäinen. Aivoinfarktia pyritään estämään veren hyytymislääkkeillä, ja tällä hetkellä ainoa tutkitusti veren hyytymistä estävä lääke potilailla, joille on tehty mekaaninen aortan tekoläppäleikkaus, on varfariini.

Aortan tekoläppäleikkaukseen liittyy avosydänleikkauksesta aiheutuvan riskin lisäksi myös muita riskejä ja komplikaatioita. Avosydänleikkaukseen liittyvistä komplikaatioista yleisin on sydänleikkauksen jälkeinen eteisvärinä, jota ilmenee noin 20–60 %:lla avosydänleikkauspotilaista. Mekaanisen aortan tekoläppäleikkauksen potilailla pelätyin komplikaatio on aivoinfarkti, jota esiintyy 5–15 %:lla potilaista. Lisäksi potilailla on myös suurentunut riski verenvuototapahtumiin.

Aiempien aortan tekoläppäpotilasiin kohdistuneiden tutkimuksien pääpaino on ollut aivoinfarktien ilmaantumisessa. Verenvuodoista aiheutuneet komplikaatiot ovat jääneet tutkimuksissa taka-alalle. Etenkin mekaanisen aortan tekoläppäleikkauksen potilaiden pitkäaikaisseurannassa ilmeentyviin komplikaatioihin liittyviä tutkimuksia on ollut rajoitetusti. Väitöskirjatutkimuksessani tarkoituksena on selvittää avosydänleikkauksen läpikäyneiden aortan tekoläppäpotilaiden komplikaatioita sairaalahoitojakson aikana ja pitkäaikaisseurannassa. Tutkimuksessa pyritään selvittämään, mikä vaikutus veren hyytymistä estävillä lääkkeillä on komplikaatioiden syntymiselle. Tutkimuksen päätetapahtumat ovat vakava verenvuoto, aivoinfarkti, uusi eteisvärinä ja kuolleisuus. Väitöskirjatutkimus on osa kansallista CAREAVR-tutkimusta (Consortium of Studies in the Field of Atrial Fibrillation, Stroke, and Bleeding in Patients Undergoing Aortic Valve Replacement).

Tutkimuksen ensimmäisessä osassa tutkittiin eteisvärinän ilmaantuvuutta aortan tekoläppäleikkauksen jälkeen. Tutkimusaineistoon kuului sekä mekaanisen että biologisen aortan tekoläppäleikkauksen potilaita. Tutkimuksessa todettiin, että leikkauksen aikaisen sairaalahoitojakson aikainen eteisvärinä ennusti myöhemmin ilmaantuvaa eteisvärinää sekä biologisen että mekaanisen tekoläppäleikkauksen potilailla. Tutkimuksessa myös huomattiin, että molemmissa potilasryhmissä leikkauksen jälkeinen eteisvärinä lisäsi kuolleisuuden riskiä kaksinkertaiseksi.

Tutkimuksen toisessa osassa tutkittiin mekaanisen aortan tekoläppäleikkauksen potilaiden verenvuoto- ja aivoinfarktiriskiä sekä veren hyytymistä estävien lääkkeiden vaikutusta riskiin. Tutkimuksessa todettiin, että vakavan verenvuodon riski suhteessa aivoinfarktiin oli viisinkertainen sekä ensimmäisenä kuukautena leikkauksen jälkeen että myöhemmin pitkäaikaisseurannassa. Leikkauksen aikaisen aspiriinilääkityksen nähtiin vaikuttavan merkittävästi vuototapahtumien lisääntymisiin ensimmäisen kuukauden aikana leikkauksen jälkeen.

Tutkimuksen kolmannessa osassa tutkitaan verenvuotoriskiä ja aivoinfarktiriskiä sekä veren hyytymistä estävien lääkkeiden vaikutusta riskeihin potilailla, joille on tehty biologinen aortan tekoläppäleikkaus. Tutkimukseni avulla saadaan arvokasta tietoa aortan tekoläppäpotilaiden jälkiseurannasta, mitä voitaan tulevaisuudessa hyödyntää komplikaatioiden ehkäisyssä.

Rikhard Björn
Kirjoittaja on lääketieteen lisensiaatti ja kardiologian väitöskirjatutkija, jonka väitöskirjatutkimus käsittelee aortan tekoläppäleikkauksen jälkeisiä komplikaatioita.

Kuvituskuva: Jesse Orrico / Unsplash