Kaupunkien elinvoima syntyy erilaisten toimintojen ja naapurustojen yhteispelistä

Kasvavat ja elinvoimaiset kaupungit houkuttelevat asukkaita, sijoituksia ja yrityksiä. Arvioitaessa, miten kilpailukykyinen tai elinkelpoinen jokin kaupunki on, keskitytään usein kaupungin arviointiin kokonaisuutena. Tämä paljastaa kuitenkin vain osan kaupungin ja sen ympäristön luonteesta. Jokainen kaupunki koostuu omaleimaisista ja ainutlaatuisista kaupunginosista ja naapurustoista, jotka vaikuttavat osaltaan koko kaupunkialueen elinvoimaan ja asuttavuuteen. Helsingin, Turun ja Tukholman elinvoima- ja talouslukuja vertaillessa jää siis pimentoon, millaisia paikkoja asua ja työskennellä Lauttasaari, Martti ja Östermalm ovat. Lähiympäristön palvelut ovat määräävässä asemassa asukkaiden muuttopäätösten taustalla. Silloin ympäristön laatutekijöiden, kuten leikkipuistojen, kahviloiden ja ulkoilureittien sijainnit voivat nousta koko kaupungin elinvoimaa määrittäviksi tekijöiksi. Yritykset seuraavat asukkaita, jolloin nämä vaikuttavat myös kaupungin taloudelliseen kilpailukykyyn.

Viime vuosien aikana kaupunkien sisäisten dynamiikkojen on kuitenkin ennustettu mullistuvan esimerkiksi verkkokaupan kasvun, etätyön lisääntymisen ja liikenteen sähköistymisen takia. Viimeistään koronapandemian tuoma sysäys uusiin tapoihin työskennellä ja käyttää palveluita ennakoitiin laittavan lopun perinteisille teorioille siitä, missä ja miten kaupunkilaiset käyttäytyvät ja liikkuvat.  Helposti herääkin kysymys, miksi kukaan etenkään lumisessa ja liukkaassa Suomessa haluaisi lähteä ulos hoitamaan asioitaan, kun saman pystyy toimittamaan mukavasti kotisohvaltaan? Onko kaupunkiympäristöllä ja lähipalveluilla siis enää väliä?

Se, mitä ympärillä tapahtuu, määrää kuitenkin entistä vahvemmin millaiset toiminnot eri puolilla kaupunkia menestyvät. Sijainnin ja ympäristön merkitys on viimeisten vuosien aikana päinvastoin korostunut, vaikka osa työstä ja palveluista siirtyisikin pysyvästi verkkoon tai historiankirjoihin. Missä kivijalkaliikkeet menestyisivät parhaiten? Olisiko täällä tarvetta uudelle pallokentälle? Käyttäisivätkö sitä pelkästään alueen asukkaat vai kaikki kaupunkilaiset? Mikä rooli katupuilla on houkuttelevan kävely-ympäristön edistämisessä?

Juuri tämän tyyppisiin kysymyksiin haetaan vastauksia kaupunki- ja talousmaantieteessä, joiden lomassa oma tutkimukseni keskittyy etenkin kaupunkialueiden tiivistämiseen, uudistamiseen ja niiden vaikutuksiin ihmisiin ja työpaikkoihin. Etenkin työpaikat ja paikat, joissa työskennellään, ovat olleet läpi kaupungistumisen historian keskeisiä fyysisiä kiintopisteitä, joiden ympärille muut toiminnot ovat keskittyneet. Mikäli opimme kunnolla ymmärtämään, millaisissa paikoissa työn tekeminen on mielekästä työntekijöille ja tuotteliasta työnantajalle, opimme ymmärtämään paremmin myös itse kokonaisten kaupunkialueiden rakennetta.

Edellä mainittujen kysymysten esittäminen auttaa myös vastaamaan entistä paremmin tulevaisuuden kaupunkien kokemiin haasteisiin. Näistä suurimmat aiheutuvat mm. ilmastosta, muuttoliikkeistä, sekä ihmisten muuttuvista elintavoista ja palvelutarpeista. Esimerkiksi uusien innovaatioiden luomat toimialat tarvitsevat oman tilansa kaupungissa ja uudet asukkaat asuntonsa. Väitöstutkimukseni kautta saammekin paremman käsityksen esimerkiksi siitä, mitkä palvelut sopivat mm. tietointensiivisten alojen kanssa samalle alueelle, lisääkö palveluiden tuominen lähelle ihmisiä heidän hyvinvointiaan, sekä mitä päättäjien ja kaupunkilaisten pitäisi näistä ajatella.

Jouko Lappalainen
Kirjoittaja on talousmaantieteen väitöskirjatutkija, joka keskittyy tutkimuksessaan kaupunkirakenteen ja työpaikkojen välisiin yhteyksiin.