Mielikuvitusystävät viestinä lapsen pahasta olosta
Suurella osalla lapsista on mielikuvitusystäviä. Ne ovat tavallisimpia alle kouluikäisillä lapsilla. Mielikuvitusystävien avulla lapset harjoittelevat monia tilanteita, kuten kanssakäymistä muiden kanssa, sekä pettymysten sietämistä. Mielikuvitusystävillä voikin olla myönteisiä vaikutuksia kehitykselle: Lapsilla, joilla on mielikuvitusystäviä, on usein mm. vahvat tunnetaidot ja he ymmärtävät muiden mieltä paremmin.
Toisaalta lapsilla, joilla on mielikuvitusystäviä, on havaittu olevan muita enemmän käytösongelmia ja taipumusta itsekriittisyyteen. Mielikuvitusystävät voivat myös liittyä lapsuuden epäsuotuisiin kokemuksiin: lapselle voi kehittyä mielikuvitusystäviä traumaattisten tai muiden epäsuotuisten kokemusten seurauksena. Tällöin lapsi saattaa luoda mielikuvitusystävän ikään kuin kantamaan vaikeaa kokemusta ja siihen liittyviä sietämättömiä tunteita silloin, kun lapsi ei kykene sitä itse kohtaamaan.
Lasten mielikuvitusystävät voivat olla merkki vaikeista, käsittelemättömistä kokemuksista erityisesti silloin, kun mielikuvitusystävällä on kielteisiä piirteitä. Mielikuvitusystävä voi esimerkiksi olla lapsen mielestä ärsyttävä, ja laittaa lapsen tekemään asioita, joita hän ei halua tehdä. Tällöin lapsi usein kokee, ettei pysty hallitsemaan mielikuvitusystävää ja että mielikuvitusystävä on enemmän kuin pelkkää mielikuvitusta. Mielikuvitusystäviä voi myös olla monta, ja ne voivat riidellä keskenään. Usein lapsella voi olla ystävällisiä, lasta puolustavia mielikuvitusystäviä, ja samaan aikaan ilkeitä, lasta kiusaavia ja pahantekoon yllyttäviä mielikuvitus”ystäviä” tai -hahmoja.
Lapselle saattaa kehittyä ikäviä mielikuvitushahmoja erilaisissa vaikeissa tilanteissa, kuten vanhempien erotessa tai lapsen jouduttua kiusatuksi. Nämä mielikuvitushahmot usein väistyvät, kun lapsi saa tukea vaikeaan tilanteeseensa – esimerkiksi lapsen uskaltauduttua kertomaan kiusaamisesta ja kiusaamisen päätyttyä. Jos lapsi ei saa vaikeaan tilanteeseen tukea tai jos lapsi kohtaa vaikeita tilanteita toistuvasti, voivat nämä ikävät mielikuvitushahmot muuttua pysyvimmiksi ja entistä ilkeämmiksi. Tällöin lapsen paha olo syvenee.
Lapset eivät usein itsestään kerro aikuisille näistä ikävistä mielikuvitushahmoista. Mikäli kuitenkin tapaat lapsen, jolla tällaisia on, osoita kiinnostusta näitä hahmoja sekä lapsen kokemuksia kohtaan. Tällöin lapsi voi pystyä avaamaan maailmastaan asioita, joista hän ei ole pystynyt kertomaan kenellekään. Näiden asioiden käsittelyllä yhdessä lapsen kanssa voi olla merkittäviä myönteisiä vaikutuksia lapsen hyvinvoinnille ja kehitykselle.
Mia Huolman
Kirjoittaja on lasten ja nuorten sekä kliinisen mielenterveyspsykologian erikoispsykologi, sekä väitöskirjatutkija Turun yliopiston Eriarvoisuuden, interventioiden ja hyvinvointivaltion tutkimuksen tohtoriohjelmassa.
Pääkuva on luotu tekoälyllä.