Avustustyössä ammattimaisuus on ehdottomuus, pyyteettömyys ei

Rajat markkinoiden, yritystoiminnan ja avustustyön välillä ovat sumentuneet. Tämän päivän suurten haasteiden ratkaiseminen vaatii eri sektorien yhteistoimintaa ja sellaisia ratkaisuja, joita mikään osapuoli ei yksin voisi saavuttaa. Mutta voiko yksittäinen työntekijä tuntea olevansa merkityksellinen suurten ongelmien ratkaisemisessa?

Ehdottomasti.

Tutkiessani tehokkaan työn käsitettä, kysyin Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) kenttätyöntekijöiltä, mitä tehokas työ vaatii. Vastaus oli yllättävä: unohda ihannoitu altruismi ja pyyteettömyys; tarvitaan ennen kaikkea rautaista osaamista, kykyä hallita riskejä, ja halua tehdä päätöksiä vaikeissakin olosuhteissa. Ihanteellisuus ei korvaa ammatillisuutta – eikä hyvän palkan ansaitsemisesta tarvitse potea huonoa omaatuntoa.

Vaikka haastattelemani työntekijät olivat eri maista ja eri alojen osaajia, heidän kommenteissaan oli tiettyjä yhteisiä piirteitä. Kukaan ei puhunut nälän tai köyhyyden poistamisesta, ei hymisty runollisesti kansojen välisestä rauhasta tai monimuotoisen työympäristön rikkaudesta. Sen sijaan he puhuivat palavasti halustaan käyttää ammattitaitojaan. Tämän vuoksi he olivat valmiita elämään vaikeissa olosuhteissa ja hyväksymään epämukavia asioita ilman, että heidän motivaationsa kärsi. Heillä oli myös halu puskea eteenpäin tulosten saamiseksi ja vahva tunne oman panoksen tärkeydestä, jopa kun se on pienemmässä mittakaavassa – se on ”tehokkuutta pieninä annoksina”. Esimerkiksi ytimekkäiden kokousten järjestäminen tai yhdenkin alaisen onnistunut mentorointi koettiin tehokkuuden kannalta hyvin merkityksellisenä.

Lähes kaikki haastateltavani olivat joskus työskennelleet liikemaailmassa ja tämä heijastui myös tuloksissa: vaikka viralliset tavoitteet olivatkin mahtipontista ihmiskunnan auttamista, liiketoiminnalle ominainen pragmaattisuus ja keskittyminen tehtävien, ajan, rahan ja ihmisten hallintaan oli läsnä myös YK-työssä. Esimerkiksi humanitäärinen apu oli käytännössä budjentointia, tavaraspesifikaatioita, laatutarkkailua, logistiikkasuunnitelmia sekä haasteellista työvoiman saatavuuden ja kohtaannon ratkomista. Ammattimaisuutta ja tekojen merkityksellisyyttä pohdittiin jatkuvasti, koska panoksena oli veronmaksajien rahat – jopa ihmishenget.

Suuret ongelmat vaikuttavat jopa maailman onnellisimpiin maihin. Tutkimukseni kertoo, että ”maailman auttaminen” on vahvaa osaamista, epävarmuuden kanssa sinuksi tulemista sekä sopeutumista. Asioihin vaikuttaminen on mahdollista eikä vaadi jaloa mieltä tai pyyteettömyyttä. Keskeistä on myös oivaltaa, että vaikuttamisen tunne ei vaadi suuria tekoja – pienetkin aallot riittävät.

Kaisamaija Välimäki
Kirjoittaja on kansainvälisen liiketoiminnan väitöskirjatutkija Turun kauppakorkeakoulussa ja entinen YK:n virkamies.

Pääkuva: Pixabay