Hybriditoimintatapoja syntyy kun toimintatavat leviävät

Organisaatiotutkimuksessa on jo pitkään virinnyt keskustelua siitä, kuinka toimintatavat leviävät organisaatiosta toiseen. Erityistä mielenkiintoa on herättänyt hybridiorganisaatioiden ja hybriditoimintatapojen synty.

Toisinaan käy myös niin, että jokin toimintatapa leviää käytännössä, mutta ei nimellisesti. Toisin sanoen organisaatiot saattavat muuttaa toimintaansa, mutta säilyttää silti vanhoja nimityksiä ja toiminnan kuvauksia. Eräs tunnettu esimerkki tästä on Intel, joka 1980-luvulta 1990-luvulle tultaessa kaikissa strategisissa asiakirjoissaan mainosti olevansa muistiyhtiö, vaikka todellisuudessa yhtiö oli jo jättänyt tuon liiketoiminnan taakseen ja valmisti mikroprosessoreita.

Omassa tutkimuksessani tarkastelen, kuinka allianssimalli on levinnyt suomalaisessa infrastruktuurirakentamisessa ilman, että toimintatapaa omaksutaan kokonaan tai että siihen välttämättä viitattaisiin nimeltä. Allianssimallissa tilaaja ja toimittajat muodostavat yhteisen projektiorganisaation, joka on usein osakeyhtiömuotoinen. Merkittävänä erona muihin toimintatapoihin on, että allianssissa hankkeiden riskit ja voitot jaetaan osapuolten kesken, ja työ suunnitellaan ja budjetoidaan yhdessä kehitysvaiheen aikana. Tutkin päättävässä asemassa olevien henkilöiden motiiveja toimintatapojen muokkaamiselle allianssimallin suuntaan silloin kun toimintatapaa ei omaksuta täysin.

Tutkimuksessani havaitsin, että syyt hybriditoimintatapojen syntymiselle liittyvät valikointiin, ulkoisiin tekijöihin, tilannesidonnaisuuteen sekä keskinäisriippuvuuteen. Valikoinnilla viittaan siihen, että allianssipiirteiden koetaan hyödyttävän projekteja, minkä vuoksi niitä lisätään myös ei-allianssihankkeisiin. Ulkoiset syyt viittaavat esimerkiksi syihin, jotka eivät liity projektiin tai toimintatapaan itseensä, vaan siihen, miten ulkopuoliset toimijat arvioivat vaikkapa budjetoinnin onnistumista. Esimerkiksi kehitysvaiheen lisääminen projektiin ei useinkaan laske projektin kustannuksia, mutta parantaa budjetoinnin tarkkuutta.

Toisinaan myös toimintatapojen omaksumisessa on tietty keskinäisriippuvuus, joten yksi toimintatapa tarvitsee tuekseen toisia toimintatapoja, jotta niiden hyödyt voitaisiin täysimääräisesti saavuttaa. Esimerkiksi yhteistoiminnallisuuden toteutuminen muutoinkin kuin nimellisesti usein vaatii myös riskien ja voittojen jakamista. Havaitsin tutkimuksessani myös, että projektin koettu epäonnistuminen saattaa johtaa toimintatapojen hybridisoitumiseen. Uusia toimintatapoja ryhdytään etsimään tilanteessa, jossa projekti on jo jollain tasolla epäonnistunut ja siksi uutta toimintatapaa ei voida täysin omaksua. Tällöin toimijat päätyvät luomaan hybriditoimintatapoja, jotka toisinaan jopa johtavat hybridiorganisaatioiden syntymiseen.

Outi Alkkiomäki
Kirjoittaja on FM, KTM ja liiketaloustieteen väitöskirjatutkija, joka on kiinnostunut hybriditoimintatapojen synnystä.

Pääkuva: Fons Heijnsbroek