Yhteiskunnallinen vaikuttaminen on keskeinen osa sosiaalityötä

Sosiaalityöntekijät kohtaavat työssään jatkuvasti huono-osaisuutta, sosiaalisia ongelmia sekä haastavissa elämäntilanteissa olevia henkilöitä, joita he pyrkivät auttamaan parhaan asiantuntijuutensa mukaan. Yksilöiden ongelmatilanteiden äärellä työskentely on tärkeää, mutta siitä on muodostunut myös suomalaisen sosiaalityön kompastuskivi. Yksilökeskeinen sosiaalityö vaatii rinnalleen yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen pyrkivää otetta.

Sosiaalihuoltolaki (1301/2014; 7§) määrittää yhdeksi sosiaalityön tehtäväksi rakenteellisen sosiaalityön.  Tällä tarkoitetaan sosiaalisia ongelmia koskevan tiedon välittämistä ja sosiaalihuollon asiantuntemuksen hyödyntämistä edistettäessä hyvinvointia yhteiskunnallisella tasolla. Sosiaalityössä tulisi siis koota tietoa siitä, mitkä tekijät tuottavat yhteiskunnassamme huono-osaisuutta ja eriarvoisuutta ja valjastaa tämä tieto osaksi sosiaalipoliittista päätöksentekoa. Helpommin sanottu kuin tehty.

Valtaosa sosiaalityön opiskelijoista ajattelee, että yhteiskunnallinen vaikuttaminen on merkittävä osa sosiaalityöntekijän työtä [1]. Halu vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin on lisäksi keskeinen ammatinvalintamotiivi sosiaalityön opintoihin hakeuduttaessa [2]. Käytännön sosiaalityössä painopiste on kuitenkin ajautunut niin sanottuun ”tulipalojen sammuttamiseen”. Tällä viitataan akuutteihin tilanteisiin puuttumiseen yhteiskunnallisten juurisyiden tarkastelemisen sijaan. Sosiaalityössä voimme esimerkiksi tukea taloudellisesti vähävaraista perhettä kriisitilanteessa, jossa perheellä ei ole varaa peruselintarvikkeisiin. Katseemme tulisi kuitenkin tällöin kääntyä myös laajemmin yhteiskunnassa taloudellista eriarvoisuutta tuottaviin tekijöihin.

Tutkimustulostemme mukaan sosiaalityön opiskelijoiden kokemus siitä, miten he pystyvät sosiaalityöntekijänä vaikuttamaan yhteiskunnallisiin asioihin, heikkenee työkokemuksen lisääntyessä [1]. Sosiaalityön käytännöt nykyisessä muodossaan tuntuvat siis lannistavan sosiaalityön opiskelijoita ja saavat heidät kokemaan, että yhteiskunnallisiin asioihin vaikuttaminen työn lomassa on liikaa vaadittu.  Tähän tulisi talouskurimukseen ajautuneiden hyvinvointialueiden havahtua, sillä sosiaalipalveluissa suurimmat säästöt, sekä budjettien että inhimillisen kärsimyksen kannalta, tehdään ehkäisevällä työllä korjaavan sijaan. Juuri sosiaalisten ongelmien ehkäisyyn yhteiskunnallisella tasolla sosiaalityöntekijöiltä löytyy valtavasti tietotaitoa sekä teorian että käytännön näkökulmasta.

Jotta yhteiskunnallinen vaikuttaminen saisi vahvemman jalansijan sosiaalityössä, tarvitsemme lisää tutkimustietoa vaikuttamista tukevista ja haastavista tekijöistä. Lisäksi tarvitsemme sosiaalityöntekijöitä, jotka uskaltavat tuoda asiantuntijuutensa esiin ja toimintarakenteita, jotka kannustavat vaikuttamiseen. Sekä tietysti poliittisia päättäjiä, jotka ovat valmiita kuuntelemaan ja osallistumaan muutokseen.

Sanni Salonen
Kirjoittaja on valtiotieteiden maisteri ja sosiaalityön väitöskirjatutkija, jonka väitöskirjatutkimus käsittelee sosiaalityöntekijöitä yhteiskunnallisina vaikuttajina.

[1] Salonen, Sanni & Kallio, Johanna & Jaakola, Anne-Mari (2024) Sosiaalityön opiskelijoiden näkemykset yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Janus 32 (4) (julkaistaan joulukuussa 2024)

[2] Kallio, Johanna & Blomberg, Helena & Kroll, Christian (2021) Miksi minusta tulee sosiaalityöntekijä? Tutkimus sosiaalityön pääaineopiskelijoiden ammatinvalintamotiiveista Suomessa. Yhteiskuntapolitiikka 86 (5–6), 497–508.

Pääkuva: Canva AI