Ihosyöpä koskettaa yhä useampaa suomalaista, tavoitteena turva tulevaisuudelle

Monet ovat kuulleet melanoomasta, joka lienee ihosyövistä tunnetuin. Ihon okasolusyöpä on toistaiseksi tuntemattomampi, vaikka sen esiintyvyys on kaksinkertaistunut Suomessa viimeisen vuosikymmenen aikana, ja tällä hetkellä se on tilastoissa neljänneksi yleisin syöpä¹. Ihon okasolusyöpä on keratinosyytti- eli sarveissoluperäinen syöpä, jonka tärkein riskitekijä on pitkittynyt auringon ultraviolettisäteilylle altistuminen ja siitä aiheutuneet vauriot DNA:ssa. Syövän metastaattinen, etäpesäkkeitä lähettävä muoto on vaikea hoitaa, ja sen ennuste on erittäin huono.

Tutkimuksemme tavoitteena on kehittää spesifinen eli täsmällisesti syöpäsolujen molekyyleihin vaikuttava hoitomuoto potilaille, joiden ihon okasolusyöpä on vaikeasti hoidettavissa. Tavoitteena on myös edistää lääkekehitystä tutkimalla syövän aggressiivisuuteen viittaavia tekijöitä molekyylitasolla, jotta diagnoosivaiheessa voitaisiin ennustaa, tuleeko syöpä levittymään laajemmalle etäpesäkkeiden muodossa. Metastaattisen muodon aikainen diagnosointi olisi tärkeää, jotta tauti ei pääse etenemään vaikeammin hoidettavaksi. Aikainen diagnosointi sekä pelastaa todennäköisimmin potilaan hengen että säästää terveydenhuollolle aiheutuvaa kuormitusta.

Aikaisemmissa tutkimuksissamme olemme osoittaneet, että pitkät ei-koodaavat RNA-molekyylit ovat mielenkiintoinen kohde lääkekehitykselle, sillä niillä on osoitettu olevan rooli syöpien kuten ihon okasolusyövän kehittymisessä ².  Pitkät ei-koodaavat RNA:t olivat tutkijoille pitkään mysteeri. Niistä ei tuoteta soluissa proteiinia, toisin kuin koodaavista RNA:ista. Heräsi kysymys – miksi soluissa tuotettaisi molekyylejä, jotka eivät edesauta niiden normaalia toimintaa. Nykyään ymmärrys on lisääntynyt, ja koodaamattomien molekyylien tiedetään olevan toiminnallisia, säädellen solujen normaalia toimintaa. Osalla pitkistä ei-koodaavista RNA-molekyyleista havaittiin kuitenkin olevan onkogeenisiä piirteitä, eli syöpää edesauttavia ominaisuuksia. Ne kykenevät säätelemään muiden molekyylien toimintaa siten, että solujen normaali jakaantuminen häiriintyy, mikä puolestaan on avainasemassa syövän etenemiselle.

Väitöskirjatyössäni keskitytään selvittämään pitkien ei-koodaavien RNA-molekyylien toimintaa ihon okasolusyövässä, ja pyritään kokoamaan tietoa metastaattisessa tautimuodossa esiintyvistä pitkistä ei-koodaavista RNA:ista. Näitä tunnistettuja molekyylejä voidaan tulevaisuudessa käyttää biomerkkiaineina, eli tunnisteina, joiden avulla aggressiivinen tautimuoto voidaan diagnosoida potilaalta taudin varhaisemmassa vaiheessa. Lisäksi pitkiä ei-koodaavia RNA:ita pidetään lupaavina lääkekehityskohteina, mikä puolestaan avaa mahdollisuuksia kehittää ihon okasolusyöpää vastaan spesifinen eli suoraan syöpäsolujen toiminnallisuuteen vaikuttava hoitomuoto, jollaista ei ole vielä saatavilla. Spesifinen hoitomuoto tuo turvaa, mahdollistaa lisää elinvuosia potilaalle, sekä antaa lisää työkaluja pitkälle edenneen ja etäpesäkkeitä lähettävän ihon okasolusyövän parantamiseksi.

Josefiina Haalisto
Kirjoittaja on solubiologi ja ihotautiopin väitöskirjatutkija, joka on kiinnostunut ihon okasolusyövän spesifisen hoitomuodon kehittämisestä potilaille.

Kirjallisuus

1. Pitkäniemi J, Malila N, Heikkinen S, Seppä K. Syöpä 2022. Tilastoraportti Suomen syöpätilanteesta. Suomen Syöpäyhdistys, Helsinki 2024.
2. Piipponen M, Nissinen L, Kähäri VM. Long non-coding RNAs in cutaneous biology and keratinocyte carcinomas. Cell Mol Life Sci. 2020 Nov;77(22):4601-4614.