Suomen taiteen kultakauden kulttuurieliitin suhtautuminen juutalaisiin

Kuvittelen mielessäni vuosisadanvaihteen taiteilijat juna- ja laivamatkoillaan kohti avaraa Eurooppaa: Pariisia, Roomaa, Firenzeä. Rautatieasemia, pensionaatteja, hotelleja, ateljeita. Taideopiskelua, seurustelua pariisilaiskahviloiden boheemipiireissä, saattoipa joku karkeloida myös crème de la crèmen piireissä kuninkaallisissa tanssiaisissa ja illallisilla jalokivien loisteessa. Elämän syke oli kansainvälistä, kosmopoliittista – toisaalta myös kansallisaatteen paloa ja suomalaisen sielun etsintää. Millaisia terveisiä taiteilijat Euroopasta kirjoittivat? Minua kiinnostaa mainittiinko kirjeissä juutalaisia ja jos mainittiin, niin millaisin sanoin ja millaisissa yhteyksissä.

Taiteilijoiden kohtaamiset juutalaisten kanssa olivat Suomessa juutalaisten pienen määrän takia rajallisia. Mitä eurooppalaisempaa elämää kansallistaiteilijat elivät, sitä paremmin he tutustuivat eurooppalaisiin juutalaisiin sekä muiden eurooppalaisten asenteisiin heitä kohtaan. Jotkut kulttuurieliittimme jäsenistä seurustelivat, ystävystyivät, tekivät yhteistyötä juutalaisten kanssa tai työskentelivät heille ja myös puolustivat heitä.

Väitöskirjani ensimmäisessä osassa tutkin Albert Edelfeltin kirjeitä Svenska Litteratursällskapetin digiarkistossa. Nämä Albertin äidilleen kirjoittamat kirjeet hämmästyttävät runsaalla määrällään, rikkaalla ja tarkkanäköisellä ilmaisullaan. Kirjeiden parissa olen elänyt Edelfeltin mukana balttialaisissa junissa, puolalaisilla juna-asemilla, hänen taideopintojensa parissa ja ateljeessaan, lukuisilla pariisilaisilla tai lontoolaisilla illallisilla ja tanskalaishovin tanssiaisissa. Edelfelt oli tuottelias matkareportteri yli 30 vuoden ajan. Muuttuivatko hänen juutalaisasenteensa näiden vuosikymmenten aikana?

Kertoessani ihmisille tutkimusaiheestani joku olettaa, että osapuilleen kaikkihan siihen aikaan olivat antisemiittejä – näin yksinkertainen ei vastaus kuitenkaan ole. Toiset taas mielessään jo sommittelevat kohuotsikoita kuuluisien ja rakkaiden taiteilijoidemme juutalaisvastaisuudesta. Tutkimuksessani analysoin kirjeiden juutalaismainintoja, tapaa kuvailla ja puhua heistä. Arvioin mahdollisia antisemitismin tasoja ja sävyjä eli esimerkiksi erottelen antisemitismin poliittiset tavoitteet tiedostamattomista asenteista. Toivon, että tutkimukseni omalta osaltaan auttaa ymmärtämään myös oman aikamme ilmiöiden pitkiä historiallisia juuria.

Riikka Nikkanen
Kirjoittaja tutkii uskontotieteen väitöskirjassaan Suomen taiteen kultakauden taiteilijoiden juutalaisasenteita.

Kuva:
 Albert Edelfelts brev. Elektronisk brev- och konstutgåva, utg. Maria Vainio-Kurtakko & Henrika Tandefelt & Elisabeth Stubb, Svenska litteratursällskapet i Finland, 2014−2020.
6.6.1899 Pariisi Café de la Règence.
urn.fi/URN:NBN:fi:sls-3689-140310753351