Maatalouden digitalisaatio tulee vaikuttamaan ihmisten toimintaan
Teknologisessa kehityksessä on siirrytty digitaaliseen aikaan, joka on tuonut mukanaan monia kulttuurisia vaikutuksia. Käytämme päivittäin monenlaista teknologiaa lähes huomaamattamme. Digitaalinen teknologia on vakiintunut osaksi arkipäiväistä elämäämme. Me niin seuraamme kuin siirrämme suhteellisen lyhyessä ajassa valtavan määrän digitaalista mediaa (ääntä, kuvaa, tekstiä) käyttäen sovelluksia ja ohjelmistoja.
Maatalouden käytössä oleva digitaaliteknologia voidaan jakaa niin ohjelmistoteknologiaan kuin automatisoituneen konetekniikan hallintaan. Digitaalinen muutos on kehittänyt maatalouden pariin uusia, aikaisempia keinoja päivittäviä ja korvaavia teknologian muotoja. Se on muuttanut maatalouden työnteon tapakulttuuria ja hiljalleen luonut ympärilleen uudenlaisen digitaalisen toimintakulttuurin.
Suomessa on jo pitkät perinteet erityisesti maatalouden ohjelmistotekniikan kehittämisessä: ensimmäiset tietokoneet tulivat käyttöön maataloushallinnollisille tahoille 1960-luvulla. Ne siirtyivät 1970-luvulla maatalouden asiantuntija- ja neuvontaorganisaatioiden käyttöön ja 1980-luvulla yksittäisten maatalouksien käyttöön. Lopulta ne yleistyivät 1990-luvulla.
Tietotekniikka on nykyään vakiintunut arkipäiväiseksi sovellettavaksi teknologiaksi. Nykyisessä teknologiakeskustelussa on nostettu erityisesti digitalisaatiota esille. Maatalouden digitalisaatioon liittyvä keskustelu on saanut myös kansainvälistä huomiota ja se on muun muassa liitetty Euroopan unionin ulkoiseen ohjeistukseen. Maatalous onkin nostettu yhdeksi viidestä teollisuudenalasta EU:n digitaalisten sisämarkkinoiden strategiaan.
Tarkasti sitä, milloin digitalisaatio-termi on alkujaan otettu käyttöön ei voida määrittää. Termiä on kuitenkin käytetty tietokoneiden yhteydessä ainakin vuodesta 1971. Tuolloin digitalisaatiolla käytännössä tarkoitettiin tietokoneiden käyttöönottoa ja toimintojen tietokoneellistumista. 2010-luvulla termin käyttö lisääntyi räjähdysmäisesti, ja siitä on tullut edelleenkin paljon käytetty muotisana.
Suomessa kulttuuriseksi ilmiöksi digitalisaatio vakiintui 2010-luvun puolivälissä. Nykyään se merkitsee loppumatonta moniosaista prosessia, joka nähdään laajemmin vaikuttavana yhteiskunnallisena ilmiönä. Prosessille ominaista ovat sen jatkuva kehittäminen ja parantaminen. Tavoitteena onkin, että laitteet olisivat älykkäitä itsenäisesti yhä vähemmällä valvonnalla toimivia systeemejä.
Kysymykseksi nousee kuitenkin se, milloin jatkuvassa kehityksessä tulisi pysähtyä katselemaan ja miettimään sitä, palveleeko uusi kehitys tarkoitustaan. Kehityksen keskiössä on kuitenkin aina ihminen, jolle pyritään kehittämään uusia palveluja ja hyötyjä. Tällöin ihmisen monimutkainen suhde teknologiaan on keskeistä.
Jokainen ihminen on erilainen yksilö teknologian käytössä. Teknologian käyttö on yksilöllistä. Toisille uuden teknologian haltuunotto on helpompaa kuin toisille. Tältä osalta teknologian kehitys tulee aina luomaan uusia haasteita tulevaisuudessa. Tavoitteenani onkin ollut tutkia maa- ja metsätalouden kulttuurista muutosta ja ymmärtää kokemuksia siitä, kuinka digitaalinen kehitys vaikuttaa maatalouteen nyt ja tulevaisuudessa.
Nicklas Yli-Kauppila
Kirjoittaja on digitaalisen kulttuurin tohtorikoulutettava historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen tohtoriohjelmassa. Hän tutkii artikkeliväitöskirjassaan Suomen maa- ja metsätalouden digitaalista kehitystä, tietotekniikkaa ja digitalisaatiota.