Urheilun sukupuolittuneisuus näkyy myös ulkonäköurheilussa

On ristiriitaista, että ulkonäköurheilua kritisoidaan sellaisessa yhteiskunnassa, jossa arvostetaan hyvää ulkonäköä ja vaaditaan töitä ulkonäön ylläpitämiseen. Pro gradu -tutkimuksessani kävi ilmi, miten naiset kritisoivat naisten harjoittamaa ”ulkonäkökeskeistä urheilua” miehiä enemmän.

Ulkonäköurheilu on suomalaisena käsitteenä verrattain uusi, vaikka sen englanninkielinen vastine kertoo enemmän, mistä on kyse (appearance-based exercise). Ulkonäköurheilussa liikkumisen motiivi kumpuaa siis ensisijaisesti ulkonäöstä ja ulkonäön muokkaamisesta.

Ulkonäköurheilua pidetään yleisesti paheksuttavana tekemisenä, vaikka nykyajan kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin painottavassa kulttuurissa korostuu terve, voimakas ja lihaksikas ruumis sekä elinvoimaisuus. Ruumiillisuus ja elinvoimaisuus koetaan yleisesti valmiina annettuina piirteinä kuin yhteiskunnan rakentamina. Tähän kehonkuvaa ja urheilua läpileikkaavaan ilmiöön ovat tarttuneet mm. Naisurheilija 2.0 -tutkimus, sekä Syömishäiriökeskuksen viime vuonna aloittama Oman elämänsä urheilija -projekti.

Naisten ulkonäkö on ollut aina sekä kurin että tiukan tarkastelun kohteena. Ilmiötä ovat tutkineet muun muassa Kukkonen, Pajunen, Sarpila ja Åberg (2019) ja heidän mukaansa nimenomaan naiset tarkastelivat ja arvioivat ulkonäköään hyväksi käyttäviä naisia kriittisemmin kuin miehet. Tästä päästään siihen, miten kauneusstandardit, eli ulkonäköä koskevat säännöt, ovat erilaiset miehille ja naisille. Lisäksi on mielenkiintoista, että sukupuolten välinen ero näkyy vahvasti liikkumisessa. Naiset harrastavat miehiä vähemmän liikuntaa ja liikuntalajit ovat myös vahvasti sukupuolittuneita. Pro gradussani pohdin sitä, miten ja miksi tämänkaltaiset sukupuolittuneet säännöt ulottuvat liikkumiseen ja urheiluun.

Urheilemista ei sinänsä pidetä alituisen tarkastelun kohteena olevana ulkonäkötyönä, vaan pikemminkin yleisesti hyväksyttävänä ehostautumiskäytäntönä (Sarpila ym. 2019). Tämä mielessä pitäen tarkastelin tutkimuksessani, minkälaisia asenteita suomalaisilla on ulkonäön takia urheilemista kohtaan ja minkälaiset eri taustatekijät, kuten sukupuoli, koulutustaso ja harrastuneisuus, vaikuttavat ulkonäköurheilua koskeviin hyväksyviin asenteisiin. Aineistona minulla oli vuonna 2016 Turun yliopiston taloussosiologian oppiaineessa kerätty väestötason kyselytutkimus ”Arkielämä ja ulkonäkö” (N=1600).

Tuloksissa heijastui vahva eetos siitä, miten yhteiskunnan ulkonäkönormit ovat tiukempia naisille kuin miehille. Sosiologiassa normit mielletään erilaisiksi virallisiksi ja epävirallisiksi säännöiksi, joiden rikkomisesta rangaistaan. Erica Åberg (2020) määritteli väitöskirjassaan ulkonäkönormit sellaisiksi normeiksi, joiden ohjaamina ulkonäköään pyritään muokkaamaan – eli ulkonäkönormit koetaan yhteiskunnan hiljaisiksi ulkonäkösäännöiksi. Omassa tutkimuksessani tämä havainnollistui siinä, miten naiset olivat kriittisempiä naisten ulkonäköurheilua kohtaan kuin miehet. Lisäksi tarkastelin sitä, miten voimakkaasti itse ulkonäköurheilua harjoittavat vastaajat asennoituivat ulkonäköurheilua kohtaan.

On sinänsä ilmeistä, että ulkonäköurheilevat hyväksyvät myös toisten ulkonäön takia urheilun.  Esimerkiksi salilla käyvät todennäköisesti hyväksyvät muiden ihmisten saliharjoittelun, koska treenaajat noudattavat samaa normia. Psykologiassa puhutaan sosiaalisesta kuplasta, jonka sisällä on helpompia hyväksyä samankaltainen toiminta.

Väitöskirjassani tutkin ulkonäön takia urheilun normeja Suomessa. Tässä blogikirjoituksessa valottamassa pro gradussani tarjosin näkökulman suomalaisten asenteisiin ulkonäköurheilua kohtaan. Pyrin tutkimuksellani avaamaan keskustelua siitä, miten esimerkiksi sukupuolella ja harrastuneisuudella on vaikutusta ulkonäköurheilua kohtaan. Laajennan näkökulmaa koettuun kehonkuvaan, jossa sekoittuvat yhtäältä se, miten yksilö näkee, ja toisaalta miten hän ajattelee ja kokee oman kehonsa. Aikomuksenani on syventää ymmärrystä ja siten luoda uutta tietoa siitä, minkälaiset sosiologiset selitysmallit selittävät koetun kehonkuvan, ulkonäön ja urheilun yhteyttä.

Anna Grahn
Kirjoittaja on taloussosiologian tohtorikoulutettava ja projektitutkija Suomen Akatemian INVEST-lippulaivahankkeessa Turun yliopistossa. Grahn tutkii ulkonäkökeskeistä urheilua osana ulkonäköön ja wellnessiin painottavaa kulutuskulttuuria.

Lähteet

Kukkonen, Iida, Tero Pajunen, Outi Sarpila, ja Erica Åberg. 2019. Ulkonäköyhteiskunta 2000-luvun Suomessa. Helsinki: Into.

Sarpila, Outi, Koivula, Aki, Kukkonen, Iida, Åberg, Erica ja Pajunen, Tero. 2020. ”Double standards in the accumulation and utilisation of ‘aesthetic capital’”. Poetics (101447).

Åberg, Erica. 2020. ”KEEPING UP APPROPRIATE APPEARANCES, Physical appearance, social norms, and gender in Finland”. Väitöskirja. Turun yliopisto.