Joki on muutakin kuin vain sen kalat

Joella tutkijat kohtaavat usein epäluuloisia kalamiehiä. He osaavat kyseenalaistaa aikeemme tehdä tutkimusta, sillä pelkäävät sen vaikuttavan – mihin muuhunkaan kuin kaloihin. Usein kalamies ilmaisee huolensa lisäksi myös kykynsä lukea jokiympäristöä: vaalea vesi tarkoittaa kohoumaa ja tumma vesi puolestaan syvännettä, jossa kalat viihtyvät.

Ei tarvita miljoonien mittalaitteita eikä tutkijoita kertomaan, että tänä vuonna syvänne sijaitsee tässä, mutta ensi vuonna sen tilalla on kohouma ja syvänne onkin siirtynyt sadan metrin päähän, samoin kala-apajat. Kaikkihan sen tietävät, että joki muuttuu. Tutkijan näkökulmasta on kuitenkin mielekästä ymmärtää, miksi, miten ja missä näin tapahtuu. Millaisia muutokset ovat olleet historiassa? Entäpä nykyään tai tulevaisuudessa?

Erityisen tärkeää joen muutosten ymmärtäminen on, kun halutaan varautua erilaisiin virtavesiin liittyviin hasardeihin, kuten tulviin tai tehostaa jokiympäristöjen hoito- ja ennallistamistoimenpiteitä. Tästä syystä on tärkeä mitata ja mallintaa, millaisia vuorovaikutussuhteita esimerkiksi virtaamalla, sadannalla ja sedimentin kulkeutumisella on eri vuoden aikoina ja eri mittasuhteissa.

Suomessa on perinteisesti totuttu siihen, että joet tulvivat keväällä lumen sulaessa, mutta ilmaston lämpenemisen myötä perinteinen hydrologinen vuosikierto, ja sitä kautta myös niiden kalojen elinolosuhteet, ovat muuttumassa. Kun lumi sataakin vetenä, jääkansi ei peitäkään jokea eikä routa suojaakaan maaperää eroosiolta, huuhtoutuu jokiin yhä suurempia määriä sedimenttiä ja ravinteita. Nollan molemmin puolin sahaavat lämpötilat aiheuttavat jää- ja hyydepatoja, jotka yhdessä korkeiden talvivirtaamien kanssa muodostavat tulvia. Samalla kevättulvan voimakkuus pienenee, kun lumimäärä vähenee.

Nämä hydrologiset ja klimatologiset muutokset vaikuttavat sekä joen bio- että geodiversiteettiin. Näillä tarkoitetaan jokiympäristön fyysisiä ominaisuuksissa kuten eliöstöä, kasvillisuutta, vedenlaatua ja geomorfologiaa. Toisin sanoen, ilmasto- ja säätekijät vaikuttavat veden määrään ja olomuotoon, jotka edelleen vaikuttavat sedimentin kulkeutumisen määrään ja nopeuteen. Yhdessä nämä tekijät muodostavat koko jokiekosysteemin pohjan ja määrittelevät pitkälti joen biologisia ominaisuuksia, kuten esimerkiksi millaisia kalalajeja siellä viihtyy. Samalla nämä tekijät aiheuttavat sen, että joki on jatkuvassa muutostilassa.

Tästä syystä jokainen mittaus edustaa vain sitä yhtä ohikiitävää hetkeä ja jo muutaman tunnin päästä veden määrä tai uoman geometria on luultavasti muuttunut. Jokainen näistä mittauksista kuitenkin tarjoaa arvokasta tietoa monimutkaisten prosessien ymmärtämiseksi eri ajankohtina ja eri mittakaavoilla. Näin ollen ne mahdollistavat tulevaisuuden tapahtumien yhä tarkemman mallintamisen ja ennustamisen, jolloin pystymme kestävämmin ja tehokkaammin huolehtimaan jokiympäristöistämme eli kalojen kotipaikoista.

Linnea Blåfield
Kirjoittaja on virtavesiin ja fluviaaligeomorfologiaan erikoistunut maantieteen väitöskirjatutkija.