Työmarkkinoilla verkostoituminen ei ole yhdenvertaista

Verkostoitumisesta puhutaan yhtenä nykypäivän keskeisimmistä työelämään liittyvistä taidoista. Verkostoituminen linkittyykin moneen ajankohtaiseen työelämän ilmiöön, kuten elinikäiseen oppimiseen, itsensä kehittämiseen ja digitalisaatioon. Yhtäältä sosiaaliset verkostot nähdään usein sellaisena oikotienä onneen, johon kenellä tahansa on yhtäläinen mahdollisuus. Toisaalta Verkostoidu ja menesty! -tyyppinen yksilökeskeinen verkostoitumispuhe voi ärsyttää.

Aiemman tutkimuksen valossa oikeanlaisista sosiaalisista verkostoista voi olla hyötyä korkeamman ammattiaseman ja tulotason tavoittelussa. Suhteiden kautta saadaan suosituksia ja vinkkejä esimerkiksi piilotyöpaikoista sekä luotettavaksi koettua, epävirallista tietoa niin työnantajan kuin työntekijänkin ominaisuuksista. Julkisessa keskustelussa unohtuu kuitenkin usein, että yksilön ominaisuuksien lisäksi monenlaiset rakenteelliset taustatekijät vaikuttavat verkostoitumiseen ja solmittujen suhteiden hyödyntämiseen työmarkkinoilla.

Verkostotutkija Mark Granovetterin teorian mukaan työllistymisessä keskeisiä ovat erityisesti etäiset sosiaaliset suhteet, jotka yhdistävät erilaisista elinpiireistä ja asemista tulevia ihmisiä. Puolitutut työ- ja harrastuskaverit voivatkin tarjota sellaista työelämään liittyvää tietoa ja mahdollisuuksia, joita itsellä tai lähipiirillä ei ole. Toisaalta viimevuosina tehty tutkimus osoittaa, että suhteiden läheisyyden merkitys työllistymiseen saattaa vaihdella esimerkiksi aloittain ja vanhempien sosioekonomisen aseman mukaan.

Sosiologisten pääomateorioiden mukaisesti taloudelliset ja sosiaaliset sekä kulttuuriset ja tiedolliset resurssit kasautuvat samoille henkilöille ja periytyvät sukupolvelta toiselle. Lapset perivät vanhemmiltaan paitsi varallisuutta sekä puhe-, ajattelu- ja toimintatapoja myös mahdollisia sosiaalisia verkostoja. Taloudellinen pääoma ja tietynlaisen kulttuurin tuntemus voi helpottaa sosiaalisten suhteiden solmimista, ja toisaalta tuntemiensa henkilöiden avulla voi saada korkeita asemia ja keskeisiä tietoja.

Lisäksi ihmiset ovat taipuvaisia pitämään itsensä kaltaisista ihmisistä, minkä vuoksi sosiaalisia suhteita on helpompi solmia samanlaisessa asemassa olevien kanssa. Jaetut, kenties jo lapsuudessa ja nuoruudessa opitut tavat ja mieltymykset helpottavat tutustumista. Siispä valmiiksi hyvässä sosioekonomisessa asemassa olevien on luontevaa solmia sosiaalisia suhteita toisiin korkeassa asemassa oleviin, ja kyseiset suhteet voivat auttaa etenemään yhä parempiin asemiin työelämässä. Sen sijaan matalammassa sosioekonomisessa asemassa olevat joutuvat ponnistelemaan enemmän, mikäli haluavat kivuta työmarkkinoilla verkostojen voimin.

Verkostojen korostamiseen tulisikin suhtautua kriittisesti. Verkostoituminen ja verkostojen hyödyntäminen työmarkkinoilla ei ole yhdenvertaista.

Emmi Lehtinen
Kirjoittaja on aloittanut sosiaalisia verkostoja työllistymisessä tarkastelevan väitöskirjatutkimuksensa tekemisen Turun yliopiston INVEST-lippulaivayksikön tohtoriohjelmassa syksyllä 2023. Lisäksi hän toimii väitöskirjatutkijana Turun työtieteiden keskuksessa Turun kauppakorkeakoulussa.

Pääkuva: Pixabay, Gerd Altmann