Perustutkimus – terveen tulevaisuuden turva
Uuden lääkkeen aloittaessaan jokainen meistä on lukenut pakkausselosteen ja löytänyt sieltä luettelon mahdollisista lääkehaitoista. Euroopan unionin lääkedirektiivi 2001/83/EY suojelee lääkkeiden käyttäjää vakavimmilta lääkehaitoilta, mutta yksilöllisyytemme takia osa meistä joutuu kuitenkin erilaisten lääkehaittojen uhriksi. Lääkehaitat eivät kuitenkaan viesti luotettavan lääketeollisuuden lopusta vaan ennemmin siitä, että perustutkimusta lääkevalmisteiden vaikutuskohteista on jatkettava.
Vakavia lääkehaittoja ilmenee, kun määrätty lääkeaine vaikuttaa elimistössä muuhun, kuin toivottuun kohdemolekyyliin aiheuttaen sen käyttäjässä haitallisia oireita. Vakavat lääkehaitat ovat usein seurausta lääkkeen väärinkäytöstä tai epäsopivuudesta, ja useita haittavaikutuksia voidaankin vähentää lääkeannoksen muutoksella. Joskus lääkkeiden haittavaikutukset kuitenkin johtuvat lääkeaineen kohdemolekyylin puutteellisesta tuntemuksesta, jolloin lääke vaikuttaa kehossa väärään kohteeseen aiheuttaen lääkkeen käyttäjässä epätarkan lääkereaktion ja haitallisen oireen.
Tehokkaampien ja sivuvaikutuksettomien lääkkeiden kehittämisen kannalta etenkin solu- ja rakennebiologinen perustutkimus on tärkeää. Solubiologian avulla pystymme perehtymään siihen, miten lääkeaineiden kohdemolekyylit vaikuttavat soluissa, kun taas rakennebiologinen tutkimus mahdollistaa lääkeaineiden kohdemolekyylien tarkan rakenteen ja toimintamekanismin selvittämisen. Tämän kaltainen perustutkimus on välillä hidasta, mutta ratkaisevaa turvallisten lääkkeiden kehittämiselle. Esimerkiksi rintasyövän hoidossa käytetyn Trastutsumabi-täsmälääkkeen kehitys vaati lähes 20 vuotta perustutkimusta, mutta sen tultua markkinoille se on täysin mullistanut HER2-positiivisen rintasyövän hoidon ja ennusteen.
Väitöskirjatutkimukseni on rakennebiologista perustutkimusta, joka keskittyy selvittämään ihmisen kollageenireseptori-integriinien tarkkaa rakennetta ja toiminnallisuutta. Nämä integriinit ovat solujen pinnalla ilmeneviä tarttumismolekyylejä, jotka tunnistavat soluväliaineen kollageeniä. Kollageenireseptori-integriinien toiminta on erityisen tärkeää solujen kasvun säätelyssä sekä kudosten muodostumisessa niin terveissä soluissa, mutta myös syöpäsoluissa ja tulehdussoluissa. Kollageenireseptori-integriinien rooli sairauksissa tekee niistä kiinnostavia kohdemolekyylejä uusille lääkeaineille, ja alustavat tutkimukset näiden integriinien toimintaa estävillä integriinisalpaajilla ovatkin vahvistaneet niiden merkityksen syövän ja tulehduksen leviämisessä. Lupaavista lääkevalmisteista huolimatta sivuvaikutuksettomia ja tehokkaita kollageenireseptori-integriineihin kohdistettuja täsmälääkkeitä ei vielä ole ja perustutkimusta on jatkettava.
Väitöskirjatutkimukseni pyrkii ymmärtämään solu- ja rakennebiologisen perustutkimuksen avulla toistaiseksi tuntemattomien kollageenireseptori-integriinien tarkkoja toimintamekanismeja ja proteiinirakenteita. Tämän kaltainen yksityiskohtainen tuntemus kollageenireseptori-integriineistä on kriittistä kohdistetumpien ja turvallisempien integriinilääkkeiden kehitykselle. Perustutkimukselle tyypillisesti tutkimuksemme on monimutkaista ja aikaa vievää, mutta on jännittävää ajatella, että tuloksemme voisivat olla mukana mullistamassa syövän ja autoimmuunisairauksien täsmähoidon tuleville sukupolville.
Liisa Pösö
Kirjoittaja on biokemisti ja väitöskirjatutkija Turun yliopiston bioteknologian laitoksella. Väitöskirjatyössään hän tutkii ihmisen kollageenireseptori-integriinejä ja niiden toimintamekanismia.