Yleistyvätkö hyönteisten massaesiintymät Lapin pohjoisosissa?

1960-luvulla tapahtui valtava tunturimittarin (Epirrita autumnata) massaesiintymä. Sen innoittamana aloitettiin Utsjoen Kevon tutkimusasemalla 1970-luvun puolivälissä laajoja projekteja, joiden tähtäimessä oli selvittää tunturimittarin ja tunturikoivun (Betula pubescens subs. czerepanovii) välisiä vuorovaikutuksia, massaesiintymien aiheuttamia muutoksia ekosysteemeissä, ja tunturimittarikantaa sääteleviä tekijöitä. 2000-luvun alussa havaittiin myös toisen mittariperhosen, hallamittarin (Operophtera brumata) massaesiintymä Utsjoen alueella ja tällöin myös se tuli tiiviin tutkimuksen kohteeksi. Kumpikin näistä mittarilajeista on polyfagi, eli niille kelpaavat ravinnoksi useat lehtipuu-, pensas- ja varpulajit, mutta sattuneesta syystä Utsjoen alueella pääravintona on tunturikoivu.

Erittäin voimakkaat tunturi- ja hallamittarin massaesiintymät saattavat johtaa kokonaisten tunturikoivikoiden lehdettömiksi syöntiin ja jopa tunturikoivikoiden kuolemiin. Näin kävi 1960-luvun puolivälissä, jolloin pelkästään Utsjoella 1350 km² koivikoita vahingoittui pahoin ja koko Pohjois-Suomessa 5000 km². Utsjoella puuttoman tundran määrä kasvoi tuhon seurauksena ainakin 400 km². Etelä-Suomessa vastaavia spektaakkeleja on turha odottaa, ainakaan nyt vielä toistaiseksi.

Metsä- ja vaivaismittari ovat seuranneet perässä

Kahden viime vuoden aikana Lapin alueella on havaittu kahden uuden mittariperhoslajin, metsämittarin (Hypomecis atomaria) ja vaivaismittarin (Macaria fusca), massaesiintymät. Metsämittari on tehnyt tuhojaan Ounastunturilla ja vaivaismittari paljakka-alueilla Utsjoen Kaldoaivissa, Skalluvaaran poronerotuspaikalta pohjoiseen aina Annivaaralle saakka. Lisäksi kesäkuussa 2023 havaittiin Tenojoen niin Suomen kuin Norjan puoleisten rantatunturien tunturikoivikoissa lehdettömiksi syötyjä alueita. Juhannuksen aikaan tehdyllä tarkastuskäynnillä ei näillä alueilla kuitenkaan havaittu mitään hyönteislajia koivuja syömässä. Syöntijäljen perusteella näyttää kuitenkin vahvasti siltä, että syyllinen oli jokin kovakuoriaislaji.

Metsä- sen paremmin kuin vaivaismittarilta ei tunneta kirjallisuudesta mainintoja aikaisemmista massaesiintymistä mistään päin maailmaa. Mahdollisesta vaivaismittarin massaesiintymästä Utsjoella 1970-luvun alkupuoliskolla on tosin niin sanottuja aihetodisteita, Kevon arkistoista vuodelta 1974 löytyy nimittäin maininta vaivaiskoivujen olevan Skalluvaarassa ”badly damaged”. Metsä- ja vaivaismittarin massaesiintymät poikkeavat tunturi- ja hallamittarin massaesiintymistä siinä, että ne iskevät ensin kenttä- ja varpukerrokseen. Metsämittarin toukille näyttävät Ounastunturilla maistuvan parhaiten kanerva (Calluna vulgaris) ja variksenmarja (Empetrum nigrum), vaivaismittarille taas Kaldoai­vissa vaivaiskoivu (Betula nana). Kummankin lajin toukat ovat kuitenkin polyfageja ja eli ne syövät useita muitakin kasvilajeja, kuten juolukkaa (Vaccinium uliginosum) ja mustikkaa (Vaccinium myrtillus). Etenkin metsämittarin toukan ravintovalikoiman tiedetään olevan erittäin laaja ja sille kelpaavat ruokalistalle mainiosti myös koivut.

Olemme ehkä saaneet vasta esimakua tulevasta

Sekä metsä- että vaivaismittaripopulaatioiden kehitystä, populaatioita sääteleviä tekijöitä ja massaesiintymien vaikutuksia muun muassa kasvillisuuteen ja porolaitumiin on tarkoitus seurata ja tutkia tulevaisuudessa tiiviisti Turun yliopiston Lapin tutkimuslaitos Kevon tutkimusaseman, Lapin yliopiston Arktisen keskuksen ja Luonnonvarakeskuksen yhteistyönä. Uusien hyönteislajien massaesiintymät mitä ilmeisemmin liittyvät ilmaston lämpenemiseen, vaikka varmaksi tätä ei tässä vaiheessa tietenkään voida sanoa. Ilmastonmuutoksenhan on ennustettu mahdollistavan pohjoisessa paikallisten, alueelle jo ennestään vakiintuneiden, mutta tähän asti vain matalissa tiheyksissä esiintyneiden lajien kantojen kasvun. Ilmastonmuutos myös edesauttanee aivan uusien potentiaalisten massaesiintymälajien levittäytymisen alueelle. Ehkä metsä- ja vaivaismittarin tämänhetkiset esiintymät ovat vasta esimakua siitä, mitä lämpenevällä ilmastolla on tulevaisuudessa pohjoiselle Suomelle tarjottavana. Odottavatko yhä uusien kasvinsyöjähyönteisten kannat jo ”oven takana” valmiina runsastumaan aina massaesiintymätiheyksiin saakka?

Kirjoittaja työskentelee Lapin tutkimuslaitos Kevolla.
Kirjoituksen yläosassa olevan kuvan metsämittarista koivunlehdillä herkuttelemasta on ottanut Henri Wallen.