Kevojärven kauniit lustot ovat ihanteellinen tutkimuskohde
Turun yliopiston geologian osastolta on vierailtu professori Timo Saarisen johdolla Kevon tutkimusasemalla säännöllisesti jo vuodesta 2005 lähtien. Sittemmin erikokoiset geologiretkikunnat ja toisinaan pelkät ilmastointiteipein sinetöidyt ämpärit ovat kulkeneet Turun ja Kevon väliä. Mikä saa geologit taittamaan tuon pitkän matkan vuodesta toiseen ja mitä nuo ämpärit, joita useampi Kevolla vieraillut tutkija on kuriirina toimittanut Turkuun, oikein sisältävät?
Jääsormi toi lustot esiin
Saarisen ryhmä on tutkinut muinaista ilmastoa ja rekonstruoinut siinä tapahtuneita muutoksia vuosikerrallisten eli lustosedimenttien avulla. Lustokerrostumat muistuttavat puiden vuosirenkaita ja ovat parhaimmillaan myös yhtä helposti laskettavissa. Ne syntyvät puiden vuosirenkaiden tavoin vuodenaikaisvaihtelun seurauksena. Lustojärvet ovat harvinaisia, mutta runsasjärvisessä Suomessa useiden systemaattisten etsintähankkeiden myötä niitä tunnetaan jo joitakin kymmeniä. Kevojärven sedimenttien lustot paljastuivat, kun järven syvänteestä otettiin niin sanottuja jääsorminäytteitä. Jääsormitekniikassa pohjan sedimenttiin upotetaan metallikiila, jonka ympärille sedimentti jäätyy tikkunekun kaltaiseksi mutapuikoksi noin vartissa. Kiila on täytetty kuivajäällä ja matkaevääksi syvyyksiin kiilan sisuksiin kaadetaan vielä tilkka alkoholia, joka vauhdittaa jäätymistä. Paikallaan jäätymisen myötä herkät kerrosrakenteet sekä veden ja sedimentin rajapinta tallentuvat näytteeseen.
Erilaiset ainekset kerrostuvat pohjaan
Kevon lustorakenne on kaunista katsottavaa. Kasvukauden aikana kerrostuu eloperäistä ainesta järven sisäisen tuotannon seurauksena, mutta myös järven valuma-alueelta. Orgaaninen aines vajoaa hitaasti ja hajoaa pitkälti jo matkallaan järven pohjaan, muodostaen laskeuduttuaan tumman, miltei mustan ohuen kerroksen. Talvella jääkannen alla on hiljaista, mutta kevään tullen alkaa tapahtua. Lumen sulaessa valuma-alueelta huuhtoutuu mineraaliainesta, hiekkaa, silttiä ja savea, joka kerrostuu järven pohjaan vaaleasävyiseksi kerrokseksi. Kevolla kevättulva on sangen ronski episodi verrattuna vaikkapa Järvi-Suomen tapahtumiin. Kevojoki ja Tsarsjoki kuljettavat mukanaan hurjat määrät kiintoainesta savesta ja hiekasta kokonaisiin puunrunkoihin ja järven pinta saattaa nousta tulvan tuoksinassa jopa nelisen metriä. Jäälautat pyörivät jokien virtausten hämmentäminä kuin perunat kattilassa ja tämä ilmiö aiheuttaa tutkijalle unettomia öitä ja harmaita hiuksia.
Arktista ilmastoa heijastelevat lustoaikasarjat ovat harvinaisia
Vuonna 2017 aloitettiin Kevojärvellä sedimentaation ja hydrologisten olojen seurantatutkimus Eeva Haltian johtamana. Minut palkattiin post doc tutkijaksi tähän Eemil Aaltosen Säätiön rahoittamaan hankkeeseen. Asensimme järven pohjalle syvänteeseen ja joen suulle sedimenttikeräimet, jotka tyhjennetään aina kasvukauden, talven ja kevättulvan jälkeen. Tällöin voimme tarkasti määrittää, kuinka paljon materiaalia pohjalle kerrostuu, mistä aines eri vuodenaikoina koostuu ja kuinka aineksen kemialliset ominaisuudet riippuvat vallitsevista sää- ja hydrologisista olosuhteista. Tällainen aineisto on arvokasta, kun kalibroidaan lustoaineistoa meteorologisten mittausaineistojen suhteen ja etsitään uusia prokseja ilmentämään ilmasto- ja hydrologisten olosuhteiden muutosta. Kevojärven lustot ovatkin ihanteellinen tutkimuskohde sillä 70. leveyspiirin tuntumasta herkkää arktista ilmastoa heijastelevat lustoaikasarjat ovat vähissä. Syykin on selvä: latitudia seuratessa itään päin, kulkee aivan pohjoisimpien Siperian osien ja Jäämeren rantoja myöten kunnes päätyy Kanadan pohjoisimpien, pysyvän jääpeitteen alla olevien osien tiettömien taipaleiden halki. On harvinaista, että tällaiselle aarreapajalle johtaa tie. Se, että tutkimuspaikan rannassa on meteorologisen mittausaseman lisäksi sauna ja vieläpä tutkimusaseman lämpimät ruuat ja majoitustilat on suorastaan ainutlaatuista.
Artikkelin alussa olevan maisemakuvan Kevojärveltä on ottanut Saija Saarni.