Aloittamisen vaikeus

Katja Lustre, sairaanhoitaja, TtM-opiskelija

​Referaatti. Seminaarityö. Kandityö. Gradu. Luvattu kirjoitelma hoitotieteen kirjoituspalstalle. Tyhjä paperi, valkoinen ruutu tietokoneen näytöllä tuijottaa minua ja minä sitä. Miten saan tuosta valkoisesta tyhjästä tilasta muokattua terävän ja oivaltavan artikkelin hoitotieteen kirjoituspalstalle? Helposti, sillä olenhan äärimmäisen keskittynyt ja itseohjautunut yksilö, tietokoneen akku ladattu sadalle prosentille, kolmas kuppi kahvia kädessäni ja Fazerin sininen antamassa henkistä voimaa. Kolmen tunnin jälkeen tietokoneen akku näyttää lukemaa 18% (tarvitsen uuden tietokoneen), suklaa on loppunut (tarvitsen lisää suklaata), kahvi närästää (tarvitsen Gavisconea) ja ainoa valkoisen ruudun valkeuden rikkova asia on otsikko: Aloittamisen vaikeus.

Miksi joskus on vaikea aloittaa, miten voittaa aloittamisen vaikeus? Tiedän, että minun tarvitsee kirjoittaa tämä referaatti, seminaarityö, kandityö, gradu, artikkeli. Miksi joskus tuntuu vaikealta aloittaa kirjoittamaan edes viikonlopun kauppalistaa? Henkinen ahdistus kasvaa, erilaiset sijaistoiminnot saavat vallan (vapise Marie Kondo) ja kun aika on lähes loppunut, on edessä kaksi vaihtoehtoa: aloita tai anna olla. On aika kysyä itseltä – miten on, heitätkö pyyhkeen kehään? Vastaus: en todellakaan, olen tehnyt töitä ollakseni tässä missä olen. Ja olen myös siivonnut liinavaatekaappini (aivan liian usein) heittääkseni pyyhkeitä kehään tai muualle.

Helpotuksen huokaus, se on tehty, kirjoitettu ja lähdemerkitty. Mahtava fiilis, rajaton vapauden tunne, askel on kevyt ja mieli (äly)vapaa. Olen niin onnellinen, että annan itselleni lupauksen, en jätä asioita enää viime tippaan. Laadin aikataulun ja noudatan sitä ja tämä ikuinen asioiden viivyttely loppuu juuri tähän. Aloittaminen voi olla joskus vaikeaa, mutta työn saattaminen valmiiksi on aina mahtavaa. Elastisen sanoin, “koval duunil asiat vaan onnistuu, kokeillaan ja sit taas noustaan jos kaadutaan, hanskat ei tipahda, periks ei anneta”. Käännän radion kovemmalle ja laulan mukana! Jess!

Pääsykoekirja. Tenttikirja. Mikä tahansa oppikirja missä tahansa. Miten saan kaiken tuon tiedon siirtymään aivoihini? Kirja tuijottaa minua ja minä sitä. Tämä tuntuu jotenkin tutulta…