Turusta Osloon ja takaisin

Nora Hauhio, terveydenhoitaja (AMK), TtK, TtM-opiskelija

​“Jos pääsen opiskelemaan hoitotiedettä, niin aion ehdottomasti hakea vaihtoon”, olin päättänyt. Ja täällä sitä ollaan, Oslossa! Istun Oslon yliopiston pääkirjastossa tietokoneen ääressä ja pohdin, miten tähän on tultu. Vuosi sitten olin juuri muuttanut Helsingistä Turkuun ja aloittanut jälleen täysipäiväisen opiskelun. Nyt Turun asuntoni on vuokralla, ja hoitotieteen ohella opiskelen norjaa!

Terveydenhoitajaopintojeni aikana olin yhden syyslukukauden vaihdossa. Kokemus oli kasvattava ja ikimuistoinen. Suoritin kaksi kliinistä harjoittelua Norjassa ja pääsin kosketuksiin käytännön hoitotyön kanssa. Nyt, neljä vuotta myöhemmin, istun luennoilla ja opiskelen terveydenhuoltojärjestelmien toimintaa ja johtamista. En siis opiskele täällä Oslossa varsinaisesti hoitotiedettä, vaan suoritan kursseja englanninkielisestä Health Economics, Policy and Management maisteriohjelmasta. Näkökulma on hiukan erilainen, mutta paljon menee myös yksi yhteen hoitotieteen kanssa. Lisäksi teen täältä käsin joitakin opintoja Turkuun – niiltä osin, mitä etänä on mahdollista. Hoitotieteen laitos on alusta asti ollut kannustava vaihtosuunnitelmien osalta, ja asiointi on täältä käsin onnistunut ongelmitta laitoksen henkilökunnan kanssa. Suuri kiitos kuuluu myös kanssaopiskelijoille avusta ja kärsivällisyydestä – heidän avullaan osallistuminen seminaareihin ja Adaptuksen hallituksen kokouksiin on osaltani ollut mahdollista.

Mitä vaihtoon lähteminen minulta on vaatinut? Ainakin kärsivällisyyttä ja oma-aloitteisuutta. Vaihtoon lähteminen oli oma päätökseni ja valitsin itse vaihtokohteen sekä tutustuin kohdeyliopiston opetustarjontaan. Siinä vaiheessa, kun omat suunnitelmat vaihtokohteen ja opintojen osalta ovat kuta kuinkin selvillä saa laitoksen henkilökunnalta ja yliopiston kansainvälisen liikkuvuuden tiimiltä verratonta tukea ja apua. Vaihtoon hakeminen on prosessi, johon kuuluu monta vaihetta aina hakulomakkeen täyttämisestä opintojen suunnitteluun ja käytännön asioiden kuten asuntoasioiden ja lentojen järjestelyyn.

Vaihtokohteessa kaikki on tietysti uutta: opetuskieli, tenttimiskäytännöt, ihmiset ympärillä, tuotteet ruokakaupassa… Kärsivällisyyttä vaaditaan siis myös yhä kohteessa! On kuitenkin uskomatonta, miten nopeasti ihminen voi sopeutua uuteen ympäristöön, muodostaa rutiineja ja saada ystäviä.

Mitä vaihtoon lähteminen on minulle antanut? Ainakin se on opettanut sitä jo mainittua kärsivällisyyttä, mutta myös myötätuntoa itseä kohtaan: kaikkea ei voi, eikä pidäkään heti tietää ja osata. Olen tutustunut upeisiin ihmisiin ympäri maailmaa ja uskon, että kansainvälisistä kontakteista on hyötyä niin yksityiselämässä kuin ammatillisestikin. Tietysti myös kielitaito kehittyy, mikä on ainoastaan plussaa niin hoitotieteen opintoja kuin työelämääkin ajatellen. Olen päässyt tutustumaan erilaisiin käytänteisiin niin opiskelun kuin terveydenhuollonkin osalta, mikä antaa tietysti perspektiiviä tuttuihin menettelytapoihin. Olen oppinut arvostamaan monia asioita Suomessa ja esimerkiksi suomalaisissa koulutus- ja terveydenhuoltojärjestelmissä keskustellessani muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa siitä, miten asiat heidän kotimaissaan on järjestetty. Suomalaisessa opiskelijaelämässä erityisesti kateutta herättänyt seikka niin norjalaisissa kuin muualtakin tulleissa opiskelijoissa ovat meidän edulliset opiskelijalounaat. Ihan mieletön etu!

Matkailu avartaa ja joskus on mentävä kauas nähdäkseen lähelle – ei mitään turhia sanontoja. Asuessa ja opiskellessa hetken aikaa muualla voi oppia valtavasti niin toisesta kulttuurista, itsestään kuin kotimaastaankin. Vaikka vaihtoon lähteminen vaatii järjestelyjä, on kokemus mielestäni kaiken vaivan arvoinen. Ainoa asia, mikä ehkä vähän harmittaa on se, että aika tuntuu menevän aivan liian nopeasti.