Varaslähtö maisterin uralle

 

Maisteriopintojen edetessä aloin hurahtaa hoitotieteeseen toden teolla. Sormet syyhysivät päästä käsiksi jo post-opiskelumaailmaan kokeilemaan uusia taitoja ja käyttämään opittua tietoa. Valmistumista ei kuitenkaan tarvitse jäädä odottelemaan, vaan opinnoissa suoritettuja kirjallisia töitä, kuten raportteja, esseitä ja opinnäytetöitä, voi hyödyntää oman uran edistämisessä jo opiskelujen aikana. Esittelen tässä sattumuksia, joiden kautta olen itse päätynyt hyödyntämään kirjallisia töitäni myös opiskelumaailman ulkopuolella.

Hoitotieteen asiantuntijuuden ja johtamisen harjoitteluun kuului projekti, jossa tuotimme aikaansaavan opiskelijatoverini kanssa tutkimusmenetelmiä soveltaen uutta tietoa. Toinen ohjaajamme oli tulevaisuuteen suuntautunut ja hyvin verkostoitunut johtaja, joka näki heti tässä mahdollisuuden. Hän kaivoi meille tiedot parista tulevasta kansainvälisestä konferenssista ja kehotti meitä lähettämään abstraktit niihin. Aluksi ujostelimme ajatusta, koska olimme vain pahaisia kandeja, eikä projektimme täyttänyt tieteellisen tutkimuksen kriteerejä. Yliopiston puolen ohjaajamme Maija Huplin kannustuksesta lähetimme kuitenkin abstraktit kumpaankin konferenssiin, ja ne hyväksyttiin. Näin päädyin elämäni ensimmäisiin tieteellisiin konferensseihin.

Samaisessa harjoittelussa tapasimme eri yksiköiden osastonhoitajia, joista yksi sattui olemaan erään ammattilehden päätoimittaja. Hänen kuultuaan projektiaiheestamme, hän välittömästi pyysi meiltä kirjoitusta lehteensä. Kysyimme ohjaajiamme mukaan kirjoittajiksi, ja alle kuukaudessa meillä oli kasassa artikkeli, joka julkaistiin todella nopeasti.

Lähtiessäni vaihto-opiskelemaan Japaniin tutkailin kohdeyliopiston tapahtumia. Kuinka ollakaan, siellä sattui olemaan terveystieteellinen konferenssi, joka oli vielä ilmainenkin. Minulla ei kuitenkaan siihen hetkeen ollut mitään sopivaa kirjallista työtä käsillä, josta olisin voinut lähettää abstraktin. Niinpä kaivoin kaksi vuotta vanhan kandini, puhalsin pölyt päältä ja viestitin abstrakti-ideastani kandiseminaariohjaajalleni (joka ei varmasti muistanut koko kandia, eikä todennäköisesti minuakaan). Muutamassa päivässä teimme abstraktin valmiiksi, ja vaihdossa sain arvokasta kokemusta suullisen ja posteriesityksen pitämisestä englanniksi.

Omalle kohdalleni nämä ensimmäiset julkaisumahdollisuudet tulivat sattumalta eteen. Tuuria ei kuitenkaan tarvitse jäädä odottelemaan, vaan kannattaa ilmaista rohkeasti ääneen opiskelutovereille, opettajille ja muille kontakteille halusi julkaista töitäsi. Joskus pienissä ammattilehdissä on suorastaan pulaa artikkeleista, joten ne saattavat ottaa erittäin mielellään kirjoituksia vastaan. Konferensseihin osallistuminen on usein kallista, mutta itse olen aktiivisella hakemisella saanut apurahoja eri yhdistyksiltä ja säätiöiltä kulujen kattamiseksi.

Kirjallisten töiden hyödyntämisellä voi saada näkyvyyttä omalle asiantuntijuudelleen. Konferenssiesityksien yhteydessä keskustelin useiden kansainvälisten, eri alojen edustajien kanssa omista ja muiden esityksistä. Loin LinkedIn-kontakteja ja vielä konferenssien jälkeenkin minuun otettiin yhteyttä lisätietoja aiheesta kysyen. Artikkelit ja posteriesitykset saa myös meriittinä CV:een osoittamaan perehtyneisyyttä ja aktiivisuutta. Nyt kun olen päässyt vauhtiin, suunnittelen tekeväni uunituoreesta gradusta 2–3 artikkelia tai esitystä eri näkökulmista. Kannattaa siis panostaa ja ottaa kaikki hyöty irti opiskeluissa tuotetuista töistä.

Saija Inkeroinen
TtM, TtK, th, sh

Voit seurata valmistumisen jälkeisiä seikkailujani Instagramista.

 

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *