Kuva on arkistotutkimusmatkalta Minneapolisiin elokuussa 2018. Kuvassa on Immigrant History Research Centerin kirjaston ja arkiston pääsisäänkäynti Minnesotan yliopiston kampusalueella. Kävin paikassa kahden viikon ajan kartoittamassa amerikansuomalaisia arkistomateriaaleja.

Kysymys on hyvä ja ponnahtelee aika ajoin esille. Vastaan siihen kysymyksien ja vastausten voimin.

Amerikansuomalaisuus tutkimusalueena on jo pelattu läpi. Suomessa klassikot kuten Kero, Virtanen ja Kostiainen hoitivat homman maaliin saakka. USA:ssa Kivisto, Alanen, Lockwood, Loukinen et al. tekivät samoin. Miksi siis vaivautua?

Tutkimusaluetta ei itseasiassa ole likimainkaan tyhjennetty aiheista. Se aihepiiri missä tutkimus on ollut runsasta ja hyvälaatuista, on maahanmuuttovaihe Pohjois-Amerikkaan reilut sata vuotta sitten. Ehkä väärinkäsitys on syntynyt tätä kautta. Tiedämme poliittisesta ja hengellisestä suuntautumisesta. Tiedämme amerikansuomalaisista organisaatioista haaleista osuustoimintaan. Tiedämme paluumuutosta, tiedämme alkuperäisistä lähtösyistä Suomesta. Myöhemmät historialliset vaiheet ovat kuitenkin pääosin käsittelemättä etenkin suomalaisessa tutkimussuuntauksessa. Mitä tapahtui maahanmuuttovaiheen ja maahanmuuttokulttuurin ajan jälkeen, on omassa kysymyksenasettelussanikin kärkisijoilla.

Pureudut aiheeseen laajemman amerikansuomalaisen historiakulttuurin kautta. Mitä etuja tällä lähestymistavalla saavutetaan?

Historiakulttuurin ja historian käytön tutkimus auttaa meitä ymmärtämään amerikansuomalaisuutta uudessa valossa. Muunkin kun akateemisen aineiston valossa voimme päästä käsiksi yksilön kokemukseen, kulttuurin ja identiteetin muutokseen sekä historiapoliittisiin tendensseihin. Pelkästään amerikansuomalainen muistelmakirjallisuus paljastaa uusia piirteitä tästä etnisestä ryhmästä. Naisnäkökulma tulee väkevästi sille, samoin assimilaation vaikutukset amerikansuomalaiseen kulttuuriin. Oma lukunsa on 1900-luvun lopun kulttuuriperintötyö, jossa amerikansuomalaista menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta muokataan näkyvästi uudenlaiseen olomuotoon. Pelko kulttuurin lopullisesta kuolemasta sata vuotta maahanmuuttovaiheen jälkeen ajaa etnisiä toimijoita muokkaamaan kulttuuriperintötuotteita ja palveluja joskus radikaaleinkin ottein.

Mitä amerikansuomalaisuus on nykyhetkessä? Allekirjoitatko vanhan kliseen 1900-luvun alkuun “jäätyneestä” suomalaiskulttuurista?

En allekirjoita väitettä. Amerikansuomalaisuus nykyhetkessä on amerikkalaista kulttuuria ja kulttuuriperintöä, jossa on toki vahva etninen historia ja identifikaatio taustavoimana. Erityisen vahvana tämä ilmiö näkyy maaseutualueilla pohjoisessa keskilännessä. Michiganin ja Minnesotan pohjoisilta alueilta on vieläkin löydettävissä suomen kieltä taitavia ihmisiä kolmannesta ja neljännestä sukupolvesta. Etnisissä juhlissa ja perinnekeskuksissa näkyy autenttisiksi koettuja suomalaisuuden symboleita kanteleista potkukelkkoihin, kangaspuihin ja Sibelius-patsaisiin. Kulttuuri ja etnisyys ovat kuitenkin sekoittuneet historian kuluessa muihin kulttuureihin (valtavirran amerikkalaisuus, muut etniset kulttuurit) ja muuttaneet olomuotoaan joskus hyvinkin näkyvästi. Amerikansuomalaisuus nykyhetkessä onkin selkeästi monikulttuurinen ilmiö, jossa paitsi kulttuurinen sekoittuminen myös eri historialliset aikakaudet sekoittuvat mielenkiintoiseksi kokonaisuudeksi. Hancockin Heikinpäivän paraatissa suomalaisen maahanmuuttokulttuurin symboleita voivat seurata 1900-luvun jälkipuoliskon uuden ei-suomensuomalaisen kansanperinteen hahmot St. Urho ja Heikki Lunta. Etnisten juhlien pitopöydässä karjalanpiirakan rinnalla tarjotaan englantilaista pastya amerikansuomalaisena perinneruokana. Kulttuurinen kirjo on vaikuttava ja kiehtoo ilmiönä jo sinällään. Oma ilmiönsä on suomalaistaustaisen kulttuurin sulautuminen osaksi alueellista amerikkalaista kulttuuria esimerkiksi ns. yooper-kulttuurin tapauksessa. Eli paitsi, että aika on muokannut amerikansuomalaisuutta, on amerikansuomalaisuus joissain tapauksissa muokannut myös paikallisia amerikkalaiskulttuureita.