Kansanopiston kautta yliopistoon
Kuten olen jo aiemmin maininnut, vietin toisen välivuoteni kansanopistossa, tarkemmin sanoen Työväen Akatemialla Kauniaisissa. Ensimmäinen lukionjälkeinen vuoteni oli kulunut töissä, matkustellen ja au pairina, joten toisen vapaan syksyn koittaessa aloin kaivata seikkailujen sijaan pysyvyyttä elämääni.
Yliopiston pääsykokeisiin lukeminen ei ollut onnistunut täysipäiväisenä au pairina, enkä ollut oikeastaan enää varma siitä, mitä haluaisin lähteä opiskelemaan, mutta siitä huolimatta kaipasin takaisin koulun penkille. Suomeen palattuani aloin tutkimaan erilaisia mahdollisuuksia viettää vuosi kansanopistossa, ja pian olinkin vakuuttunut tuon vaihtoehdon järkevyydestä. Lopulta valitsin Työväen Akatemian sen sijainnin ja hinnan vuoksi, ja elokuun lopulla hyppäsin tuntemattomaan ja muutin Mäntyharjun yksiöstäni Kauniaisissa sijaitsevalle kampukselle.
Nyt pari vuotta myöhemmin olen edelleen sitä mieltä, että kansanopisto on paras tapa viettää välivuotta, mikäli unelmien opiskelupaikka on edelleen vasta haaveissa, mutta opiskelu jaksaa innostaa. Mikä kansanopistosta sitten tekee niin hyvän vaihtoehdon? Sen kerron tässä postauksessa!
Opiskelijaedut kansanopistossa
Toisin kuin tavallisessa avoimen yliopiston opiskelussa, kansanopistossa opiskellessaan on oikeutettu opintotukeen ja opiskelijaetuihin. Vaikka kansanopiston lukukausimaksut siis ovatkin avoimen yliopiston kurssimaksuja isompia, korvaa opintotuki lukukausimaksujen aiheuttaman loven lompakossa. Opintotuki on lisäksi toisen asteen opintotukea, eli se ei vähennä korkea-asteen opintojen tukikuukausia! Lisäksi kansanopiston opiskelijat saavat opiskelijaedut esimerkiksi VR:llä ja julkisessa liikenteessä, mikä vähensi huomattavasti ainakin omia elinkustannuksiani pääkaupunkiseudulla. Lisäksi opinnoilta jää hyvin aikaa myös työn teolle – itsekin kävin hankkimassa lisätienestejä vuokrahomissa.
Asuminen kansanopistossa
Monessa kansanopistossa on mahdollista asua opiston omassa asuntolassa, joskin paikkoja voi olla rajatusti. Minäkin muutin Akatemian omaan asuntolaan, joka oli huomattavasti pääkaupunkiseudun muuta vuokratasoa edullisempi. Jaettu huone ja ruuhkainen yhteiskeittiö vaativat totuttelua, kun olin asunut yksin jo useamman vuoden, mutta toisaalta monelle suoraan lukiosta tulevalle asuntola on juuri se ensimmäinen askel itsenäisyyteen. Ahdasta keittiötä lukuun ottamatta asuntolaelämä oli huikea kokemus: ihmisiin oli tosi helppo tutustua yleisissä tiloissa hengaillessa. Vuoden mittaan meidän asuntolan yläkerran porukasta hitsautui tiivis yhteisö, jossa vietettiin yhteisiä leffailtoja ja juhlittiin synttäreitä.
Yhteisöllisyys kansanopistossa
Minulle kansanopisto oli ensimmäinen paikka, josta löysin samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä – pienellä paikkakunnalla varttuneena olin tottunut siihen, että kellään tutullani ei ollut samanlaisia kiinnostuksen kohteita tai tulevaisuuden haaveita kuin minulla. Yhtäkkiä samankaltaisia ihmisiä olikin ympärillä iso liuta!
Toisaalta samalla tuli tutustuttua myös hyvin erilaisiin ihmisiin, kun asuntolakaverit olivat muuttaneet eri puolilta Suomea ja lähestulkoon kaikki opiskelivat eri asioita näyttelemisestä oikeustieteeseen. Nykyisin vanhoja akatemiatuttujani löytyykin miltei jokaiselta tieteenalalta ja jokaisesta Suomen yliopistosta!
Kansanopistossa ei ehkä synny samanlaista ryhmäidentiteettiä kuin yliopiston ainejärjestöissä, mutta toisaalta pienehkön opiskelijamäärän takia muihin ihmisiin oli helppo tutustua – helpompaa kuin nykyisin yliopiston puolella. Kun samoja ihmisiä näki yleisissä tiloissa, bileissä, opintomatkoilla ja oppitunneilla, pääsivät ihmissuhteet syvenemään helpommin. Ei siis ihmekään, että myös pariskuntia syntyy paljon! Omankin poikaystäväni löysin samasta keittöstä 😀
Opiskelu kansanopistossa on joustavaa
Kansanopistoissa voi opiskella hyvin monenlaisia asioita kirjoittamisesta kasvatustieteisiin. Trendi on se, että välivuoden sijaan moni tulee kansanopistoon aloittelemaan yliopisto-opintojaan.
En itse tiennyt Akatemialla aloittaessani, haluaisinko opiskella kauppa- vai yhteiskuntatieteitä. Kansanopistossa opiskelu on joustavaa ja opintoja voi suorittaa useammalta alalta, mikä voi helpottaa oman alan löytämistä. Kansanopistot järjestävät monesti omia opintoja, joilla voi saada helposti peruskäsityksen eri oppialoista, ja itse kävin istumassa kauppatieteiden opetuksen lisäksi esimerkiksi sosiaalipolitiikkaa ja Venäjän yhteiskuntaa käsittelevillä kursseilla.
Kansanopistoissa voi suorittaa myös erilaisia avoimen yliopiston opintoja oman mielensä mukaan – ne sisältyvät lukuvuosimaksuun, eikä yksittäisistä kursseista tarvitse maksaa enää erikseen. Lisäksi kirjatenteistäkin järjestetään yleensä ohjattua opetusta, mikä voi auttaa yliopisto-opiskeluun totuttelemista. Itse kävin avoimen yliopiston opintoja yhteensä 28 opintopisteen verran, jotka sain hyväksyttyä yliopistossa 26 opintopisteen laajuisina: opiskelin saksan ja venäjän alkeet, kauppatieteen pari peruskurssia, tieteellisen kirjoittamisen kurssin ja Kiinan yhteiskuntaa käsittelevän kurssin. Kauppatieteiden kurssit käytiin Turun avoimeen yliopistoon, joten ne korvasivat automaattisesti muutaman pupuvuoteni Y-kurssin. Lopuillekin kursseille löytyi vastine Turun yliopiston opinnoista, joten sain ne siirrettyä opintorekisteriini hakemuksella. Jos jotain voisin tehdä toisin, olisin varmaan opiskellut vielä enemmän avoimen yliopiston kursseja kansanopiston omien kurssien sijaan.
Moni kansanopistossa opiskellut tuttuni on suorittanut avoimen puolella kokonaisen opintokokonaisuuden ja päässyt sitä kautta avoimen väylää pitkin yliopistoon. Tänäkin vuonna P-klubissa aloitti useampi opiskelija, joka oli suorittanut valtio-opin tai poliittisen historian perusopinnot kansanopistossa!
Jos opiskelupaikka jää tänä vuonna saamatta, kannattaa siis muistaa tällaisen vaihtoehdon olemassaolo! Itse voin suositella kansanopistovuotta täydestä sydämestäni – tuo vuosi oli ehdottomasti yksi elämäni kivoimmista vuosista.