Kevään saapuessa Turkuun ja katuhiekkojen jo pöllytessä harja-autojen mukana talviteloille, on mahtava aika käydä läpi opiskelijaelämän huippukokemuksia. Tässä postauksessa minun top 8 opiskelijakokemukseni satunnaisessa järjetyksessä, olkaa hyvät!
Opiskelijaelämää Turun yliopistossa
Turun yliopiston opiskelijat kertovat opiskelijaelämästään
Olen pääsykoevinkeissäni korostanut muistiinpanojen tärkeyttä, ja ne ovatkin minulle toistaiseksi paras oppimisen muoto. Muistiinpanoja kirjoittaessaan alkuperäisteksti tulee luettua moneen kertaan läpi, ja tärkeimpiä pointteja etsiessä tietoa tulee myös prosessoitua paremmin kuin pelkästään lukiessa. Lisäksi niiden tekeminen auttaa hahmottamaan myös tekstin rakennetta.
Tämä postaus on henkilökohtaisin ja tärkein tekstini tähän mennessä. Minun on pitänyt kirjoittaa se jo kauan, mutta teeman surumielisyyden vuoksi en ole kyennyt kirjoittamaan ollessani liian iloinen ja onnellinen. Tänään tentti- ja syväriahdistuksen ja Jarkon Kuopio-lomallelähdön aikaansaamissa tunnetiloissa koen viimein olevani kypsä kirjoittamaan.
Kuten olen jo aiemmin maininnut, vietin toisen välivuoteni kansanopistossa, tarkemmin sanoen Työväen Akatemialla Kauniaisissa. Ensimmäinen lukionjälkeinen vuoteni oli kulunut töissä, matkustellen ja au pairina, joten toisen vapaan syksyn koittaessa aloin kaivata seikkailujen sijaan pysyvyyttä elämääni.
Ei varmasti ole lääkisläistä, joka ei olisi heti ykkösvuonna päässyt vastaamaan sukulaisten hassunhauskoihin kyselyihin, että milloinkas sinä saat kirjoittaa reseptejä. Kuvio oli minulle lääkiksen aikanakin pitkään epäselvä, mutta kuten moni muukin asia, myös työkuvio on selvinnyt lääkistä eteenpäin tallatessa.
Lääkistä kohtaan on paljon ennakkoluuloja. Lääkisläiset ovat rikkaiden lääkäreiden tai vähintään lakimiesten lapsia, jotka purjehtivat ja golfaavat kesäisin, ovat omanarvontuntoisia mulkkuja, jotka eivät tiedä oikeiden töiden tekemisestä mitään, ja ennen kaikkea lääkisläiset ovat kiinnostuneita vain muista lääkisläisistä tai parhaan puutteessa muista ”eliittiyliopistolaisista” (= kauppislaisista ja oikislaisista). Olin itsekin vähällä uskoa näin.
Mä en oikein pitänyt wanhojen tansseista. Pidin kyllä siitä suunnitteluvaiheesta, kun sai piirrellä mekkoja vihkonnurkkiin ja miettiä pieniä yksityiskohtia, ja pidin siitä yhteisöllisyydestä, joka oli käsin kosketeltava, kun iltana ennen wanhoja oltiin kaikki koristelemassa liikuntasalin kattoa mansikkaharsoilla ja pujottelemassa jouluvaloja katsomon kaiteisiin. Sen sijaan en ole koskaan tykännyt tanssimisesta, ja kun tansseja joutui vetämään jalkojen alle tallautuvassa mekossa ja yleisön katsellessa kahtena päivänä peräkkäin, olin kaukana mukavuusalueeltani.
Lupailin aiemmin, että jaan tänne superhyvän papukeiton reseptin. Oikeastaan tämä keitto on niin helppo, etten tiedä, voiko varsinaisesti puhua edes reseptistä! Jos haluaa tehdä suuremmalle joukolle, kannattaa laittaa kaksi purkkia tomaattimurskaa ja valkoisia papuja, mutta pienemmälle porukalle riittää kumpaakin yksi.
Tällä kertaa esittelen vähän minun ja poikaystäväni yhteistä yo-kylän kaksiota ja kerron vielä omat vinkkini siihen, miten napata TYS:ltä opiskelija-asunto.
Opiskelijahaalarini ovat vilahdelleet teksteissäni jo aikaisemminkin, mutta ne ovat kuitenkin niin iso osa opiskelijaelämää (ja olen niistä edelleen niin innoissani), että pyhitän niille kokonaisen oman postauksen.
© 2019 Opiskelijaelämää Turun yliopistossa
Theme by Anders Noren — Up ↑
Viimeisimmät kommentit