Opiskelu generalistialalla – Mikä musta tulee ”isona”?
”Musta tulee isona…” Tällaisia keskusteluja käydään jo ennen kouluikää, mutta se mihin sitä lopulta päätyykään, on tuolloin vielä mysteeri. Osalle alkaa kuitenkin jo hyvinkin varhain hahmottua käsitys siitä mitä haluaa tehdä ”isona”, mutta mitä sitten, kun ei vielä toisen asteen lopullakaan ole vielä käsitystä mitä haluaa tehdä?
Omalla kohdalla ”unelma-ala” on vaihdellut paljon vuosien aikana. Joskus lapsena sanoin haluavani olla ”isona” leipuri, astronautti ja näyttelijä. Ehkä pisimpään haaveilin luokanopettajuudesta ja sinne jopa hain ensimmäisellä yhteishakukerralla. En kuitenkaan päässyt ensimmäisellä enkä toisellakaan kerralla opiskelemaan luokanopettajaksi. Vaikka silloin tuo harmitti ihan älyttömästi, olen näin jälkikäteen oikeastaan tyytyväinen, etten päässyt opiskelemaan luokanopettajaksi. Toisella kerralla otin kuitenkin varhaiskasvatuksen opettajan koulutuksen paikan vastaan. Tätä kaduin pitkään, sillä tiesin jo sinne hakiessa, että kyseinen ala ei ole ”unelma-alani”.
Mikä ihmeen generalistitutkinto?
Kiertotietä pitkin päädyin lopulta opiskelemaan yleistä kasvatustiedettä, joka on generalistitutkinto. Generalistitutkinto on sellainen tutkinto, josta valmistuu generalisteja eli asiantuntijoita. Vastakohta tällaiselle tutkinnolle on professiotutkinto, josta valmistutaan useimmiten tiettyyn ammattiin tai ammattialaan. Näillä tutkinnoilla on usein selkeät urapolut ja ne voivat vaatia ammatillista pätevöitymistä tai sertifiointia. Tällaisia ammatteja voivat olla esimerkiksi lääkäri, opettaja tai psykologi.
En ymmärtänyt lukiossa, mitä nämä erilaiset asiantuntijat voivat edes tehdä työkseen, sillä tuolloin opintopolussakin luki monen tällaisen tutkinnon kohdalla jotenkin näin: ”Maistein tutkinnon suoritettuasi voit työllistyä erilaisiin asiantuntijatehtäviin.” Ensimmäisessä yhteishaussa luokanopettajaksi hakeminen oli ehkä siksi juuri selkeämpää, koska tiesin, mihin he tulevat valmistuttuaan työllistymään. Nykyisin esimerkiksi juuri kasvatustieteiden tutkinto-ohjelman kohdalla lukee, että valmistuttua voi työskennellä mm. koulutuksen suunnittelu- ja arviointitehtävissä tai henkilöstönkehittäjänä. Tämä varmasti helpottaa niitä, jotka miettivät alalle hakeutumista.
”Tuleeko susta siis luokanopettaja?”
Mikä minusta sitten tulee kun valmistun kasvatustieteen maisteriksi? Moni harhautuu kysymään, tuleeko minusta luokanopettaja – ei tule, se on varmaa. Oikeastaan aika harva kasvatustieteiden tutkinto-ohjelmassa opiskellut päätyy minkään näköiseksi opettajaksi, vaikka sekin on vaihtoehto. Olen ihan valmistumisen kynnyksellä, mutta en oikeastaan vieläkään osaa sanoa, mitä haluan tulevaisuudessa oikeasti tehdä työkseni. Moni asia, kuten koulutussuunnittelu, henkilöstön kehittäminen ja opinto-ohjaus kiinnostavat, mutta nämäkin ovat hyvin erilaisia työtehtäviä. Olen myös opiskellut sivuaineena suomen kieltä ja välillä olen pohtinut myös suomen kielen opettajuutta (huom. ei siis äidinkielenopettaja).
Alkuvuodesta yliopiston koulutuksen toimialan työntekijöitä kävi kertomassa meille omista työtehtävistään ja urapoluistaan. Muista erään näistä sanoneen, että hänen urapolkunsa on ollut pitkälti sattumaa ja sitä kautta hän on päätynyt sellaisiin tehtäviin, joita hän ei nuorempana olisi ehkä edes osannut kuvitella tekevänsä. Olen itse sellainen ihminen, joka yrittää miettiä ja suunnitella tulevaisuuttaan mahdollisimman pitkälle, mutta samalla kuitenkin tartun spontaanisti erilaisiin mahdollisuuksiin. Olen huomannut sattuman vaikuttaneen nyt jo hirveästi omaan opinto- ja urapolkuuni.
En osaa tämänkään pohdinnan jälkeen sanoa muuta kuin katsotaan mihin sattuma minut vie. Ehkä 10 vuoden päästä teenkin jotain aivan muuta, mitä nyt en edes osaa kuvitella. Lohdutuksena siis sinulle, joka et vielä tiedä mitä haluat tulevaisuudessa tehdä: Sattuma voi viedä yllättäviinkin suuntiin!
Kirjoittaja on vuoden 2023-2024 opiskelijalähettiläs. Tutustu Oonaan.