Humanistinen historia vai poliittinen historia?

Lähettiläskauteni aikana minuun on oltu yhteydessä muutamia kertoja kysellen siitä, mitä eroa on opiskella Turussa historiaa humanistisen historian puolella tai poliittisessa historiassa. Kysymyksiä on tullut niin hissan nykyisiltä opiskelijoilta kuin sellaisilta hakijoilta, jotka pohtivat näiden kahden alan välillä. Tässä hieman pohdintaa siitä, mitä eroja näissä tulee esille konkreettisesti opiskelijan näkökulmasta. Tarkoitus ei ole listata kaikkia eroja, ja tämä on vain oma kokemukseni ja näkemykseni, eikä mikään virallinen listaus tutkintojen sisällöistä. Olen siis itse opiskellut ensin historiaa pääaineena kaksi vuotta, minkä jälkeen lähes vuoden olen nyt ollut poliittisen historian pääaineopiskelija.

Ajalliset rajaukset ja painotukset

Selkein ero näiden alojen välillä tulee esille aikarajauksessa. Molemmilla aloilla tutkitaan kyllä historiaa ja ajallinen, jatkumoita ja muutoksia tarkasteleva näkökulma on läsnä ja menneisyys on kiinnostuksen kohteena. Kuitenkin humanistinen historia tarjoaa huomattavasti pidemmän aikaikkunan, jota opinnoissa voi tarkastella. Humanistihistoria tarjoaa kursseja ja mahdollisuuden painottaa omat opinnäytetyöt koskemaan niin antiikin aikoja kuin modernia aikaa 1900-luvulla. Poliittisessa historiassa taas opinnot keskittyvät moderniin aikaan, pääasiassa 1800-luvulta eteenpäin. Toisin sanoen tämä tarkoittaa sitä, että humanistisessa historiassa voi hyvinkin opiskella suhteellisen samoja 1800- ja 1900-luvun tapahtumia kuin poliittisessa historiassa, mutta keskiajasta tai antiikista kiinnostunut ei oikein voi sisällyttää näitä aikakausia poliittisen historian opintoihin.

Nämä aikarajaukset siis toisin sanoen määrittävät mahdollisuuksia, mutta myös aiheita, jotka kuuluvat pakollisiin opintoihin. Humanistisella historialla pakolliseen, tutkintoon kuuluvaan opetukseen sisältyy paljon eri aikakausia ja esimerkiksi vanhojen käsialojen tulkintaan liittyvä kurssi, jonka tarkoituksena on auttaa vanhempien aikojen lähteiden tulkinnassa. Vaikka esimerkiksi opinnäytetyössä voi keskittyä moderniin aikaan, on opinnoissa silti perehdyttävä myös moniin muihin aikakausiin. Toisaalta taas poliittisen historian pakolliset opinnot painottavat paljon juuri 1900-lukua, vaikka 1800-luku sisältyykin aikarajaukseen.

Alueelliset erot ja painotukset

Toisena keskeisenä erona sanoisin olevan alueelliset painotukset, mikä liittyy osaltaan myös siihen, miten historian maisterivaiheen pääaineet jakautuvat. Siinä missä poliittisen historian pääaineekseen kandivaiheessa valinneet jatkavat maisterissa poliittista historiaa, on historian puolella mahdollisuus valita kolmesta vaihtoehdosta. Vaihtoehdot ovat Euroopan ja maailmanhistoria (entinen yleinen historia), Suomen historia sekä kulttuurihistoria. Historian kandivaihe sisältää mielestäni melko hyvin kaikkia näitä mahdollisia pääainevaihtoehtoja, ja omissa kurssivalinnoissaan voi jo kandivaiheessa painottaa jotakin näistä vaihtoehdoista. Kandiopinnot suuntautuvat melko voimakkaasti alueellisesti Suomeen/Ruotsiin (riippuen aikakaudesta) ja Eurooppaan ja länsimaihin yleisesti. Halutessaan valinnaisia kursseja voi ottaa myös koskien esimerkiksi Afrikkaa, mutta painotus on selkeästi yllä mainituissa. Tämä tarkentuu vielä enemmän valittaessa pääaine, sillä Suomen historia käsittelee luonnollisesti Suomen alueen historiaa ja Euroopan ja maailmanhistoria sitten muita alueita, oman kiinnostuksen mukaan.

Toisaalta taas poliittisessa historiassa näkyy etenkin perus- ja aineopinnoissa Suomi-painotus ja monien teemojen osalta Suomi otetaan usein mukaan tarkasteluun. Myös Eurooppa ja länsimaat ovat isossa roolissa, varsinkin jos on kiinnostunut EU-instituutiosta, siihen löytyy oma kokonaisuus aineopinnoista. Kuitenkaan Suomen poliittiselta historialta ei voi näissä opinnoissa välttyä, vaikka myös kansainvälisten suhteiden ja muiden maiden politiikan tutkimus on mahdollista.

Näkökulmat ja tematiikka

Kolmas olennainen ero liittyy mielestäni tematiikkaan ja näkökulmaan. Poliittinen historia on perinteisesti ollut ”historiaa ylhäältä”, mikä näkyy ehkä myös siinä, että se on Turussa osana yhteiskuntatieteellistä tiedekuntaa. Kiinnostus on ennen kaikkea politiikan vaikutuksissa yhteiskuntaan ja sen toimintaan ja sitä kautta yksilöön, eikä toisin päin. Toisaalta tämä on ollut käsittääkseni hieman murroksessa, ja suurmiesten ja politiikan eliitin tutkimuksesta on laajennettu näkökulmaa myös kohti yksilötasoa.

Humanistinen historia taas lähtee oman kokemukseni mukaan hieman päinvastaisesta suunnasta. Tutkimuksen kohteet ja aiheet ovat usein arkisia, yksittäisten tavallisten ihmisten kokemuksista lähtöisiä. Nämä sitten liitetään aikakauteen ja aikakauden suuriin ilmiöihin eri tavoin, mutta kiinnostus usein nousee jostain jopa arkisesta ruohonjuuritason toiminnasta. Toki nämä näkökulmat ovat joustavia, ja myös humanistisen historian puolella voi halutessaan painottaa myös suurempaa kuvaa ja lähteä liikkeelle myös ylhäältä alaspäin.

Voisi ehkä karkeasti sanoa, että poliittinen historia tutkii ilmiöiden ja kehityskulkujen yhteydessä usein politiikan, instituutioiden ja rakenteiden merkitystä ja vaikutusta, kun taas humanistinen historia lähestyy samoja kehityskulkuja kulttuurin ja yksilön näkökulmasta. Kuten sanottua, nämä eivät kuitenkaan ole ehdottomia määreitä, vaan opinnoissa voi itse vaikuttaa painotuksiin. Osa historian opinnäytetöistä kävisi aiheeltaan myös poliittiseen historiaan ja toisin päin.

Yhteenveto

Nämä luetellut erot nousevat esiin myös tarkastellessa poliittisen historian ja historian opinto-oppaita, ja niihin tutustumalla saa paremman kuvan siitä, mitä tutkinnot oikeasti sisältävät. Aloilla on melko paljon yhteisiäkin piirteitä, kuten kiinnostus ajalliseen jatkumoon, kehityskulkuihin ja ilmiöiden syntyyn. Myös kurssien suoritustavat ovat samantapaisia, sisältäen paljon lukemista ja esseiden kirjoittamista, mutta myös luentokursseja. Opinnäytetyötkin toteutetaan melko samalla kaavalla käyttäen alkuperäislähdettä ja samantapaisin lähdeviittauskäytännöin. Erot kuitenkin nousevat esille opintojen mittaan etenkin pakollisten kurssien yhteydessä.

Kirjoittaja on vuoden 2024-2025 opiskelijalähettiläs Olga.