Opiskelija ja äiti: ajatuksiani kahdesta tärkeästä roolista

Lähdin opiskelemaan avoimin mielin ajatuksella, että tulen varmasti löytämään oman polkuni akateemisessa maailmassa. Nyt neljännen opiskeluvuoden kohdalla huomaan kantavani mukanani paitsi tenttikirjoja ja luentomuistiinpanoja myös aivan uudenlaista roolia: äidin roolia.

Opiskelujen ja vanhemmuuden yhdistäminen ei ehkä tule ensimmäisenä mieleen, mutta minulle (ja monelle muulle) opiskelu ja vanhemmuus kietoutuvat yhteen. Molemmat merkitsevät kasvua, uuden oppimista ja erilaisten haasteiden kohtaamista. Niin opinnoissa kuin vanhemmuudessa tulee erilaisia vaiheita, välillä tuntuu helpommalta ja toisinaan tuntee hakkaavansa päätänsä seinään.

Yliopistoelämää omaan tahtiin

Yksi asioista, joita arvostan ja kaipaan opintoihin, on niiden joustavuus. Elämäntilanteen mukaan opiskelijana tulee voida yhdistää lähiopetusta, etäkursseja ja itsenäistä opiskelua. Tämä mahdollistaa opiskelun perheellisenä ja jättää aikaa myös sille tärkeimmälle, eli perheelle. Ajatus siitä, että voin edetä omaan tahtiin ja sovittaa opintoni yhteen äitiyden kanssa, tuo paljon mielenrauhaa.

Tukiverkosto ja yhteisö

Yliopistossa ja opiskelijaelämässä puhutaan usein yhteisöllisyydestä ja se on aivan totta. Tiedekunta- ja ainejärjestöt, ylioppilaskunta ja opiskelukaverit muodostavat verkoston, jossa voi jakaa kokemuksia ja saada tukea. Äitinä huomaan arvostavani sitä, että opiskelijayhteisöön mahtuu monenlaisia elämäntilanteita. Kaikkien polku ei ole samanlainen, eikä sen kuulukaan olla.

Katse tulevaisuuteen

Vanhemmuus muuttaa väistämättä tapaa, jolla näen tulevaisuuden. Se ei kuitenkaan vähennä intoa opiskella tai kehittää itseäni vaan päinvastoin. Haluan olla esimerkkinä tyttärelleni ja näyttää, että oppiminen on elinikäinen matka ja että omaa unelmaansa kannattaa tavoitella, vaikka elämässä tapahtuisikin isoja muutoksia.

Minulle opiskelijana oleminen ja äitiys eivät ole vastakkain, vaan ne täydentävät toisiaan. Molemmat opettavat kärsivällisyyttä, ajanhallintaa ja kykyä katsoa maailmaa uusin silmin. Ja mikä tärkeintä, kumpikin antaa elämääni valtavasti iloa, rakkaita ihmisiä ja onnea.