Hoitotieteen opiskelijan vuosi 2025 paketissa

Vuosi lähenee loppuaan, ja vaikka opiskelijan elämässä vuodet hahmottuvat enemmänkin lukuvuoden kuin kalenterivuoden perusteella, tuntuu uudenvuodenaatto aina jonkinlaiselta päätökseltä. Kurssit saattavat kuitenkin levittäytyä vuodenvaihteen molemmin puolin, kuten juuri omalla kohdallani kolme käynnissä olevaa kurssia tekevät, ja gradunkin työstäminen jatkuu. Tarkoitukseni on valmistua keväällä, joten nyt jos koskaan pitäisi olla tehokas. Tehtävälista ja kalenteri eivät siis ole tyhjentyneet, mutta voisiko ne silti unohtaa joulun ajaksi – vai jääkö joulurauha tänä vuonna haaveeksi? Mihin kulunut vuosi oikeastaan hujahti?

Kevätlukukaudella aikataulut ja suunnitelmat muuttuivat

Vuosi 2025 on pitänyt sisällään niin paljon, että useamman kuukauden takaisten tapahtumien muistelu vaatii jo työtä. Alkuvuonna suoritin viimeisiä graduseminaareja ja keräsin vielä tutkimukseni aineistoa. Osallistuin myös tutkimuskirjoittamisen kurssille, joka oli alkanut syksyllä ja jatkui pitkälle kevääseen. Tein kolmivuorotyötä osittaisella työajalla, mutta helmi-maaliskuussa pidin opintovapaata ja lähdin viideksi viikoksi Espanjaan perheeni kanssa. Etäopiskelu oli oikein mukavaa, mutta vähemmän tehokasta kuin olin kuvitellut. Jälkeenpäin oma naiiviuteni lähinnä huvitti, ja reissu oli ihana vesisateista ja lompakon laihtumisesta huolimatta.

Olin suunnitellut suorittavani valinnaisia kursseja keväällä, mutta ajanpuutteen vuoksi jätin kaksi kurssia kesälle. Aloin ymmärtää, että työmääräni on liian suuri opintoihin ja pikkulapsiarkeen yhdistettynä. Opintojen sovittaminen muihin velvoitteisiin vaatii toisinaan luovuutta, priorisointia ja suunnitelmista joustamista, eikä omaa vapaa-aikaakaan saisi unohtaa.

Kesän olen yleensä pitänyt opinnoista vapaana, mutta nyt työstin valinnaisten kurssien lisäksi graduani – ainakin ajatuksen tasolla. Tätä vaihetta ei voi hyvällä tahdollakaan kutsua kirjoittamiseksi, sillä välttelin työn avaamista parhaani mukaan (tämä oli tunnustus, ei suositus). Neljän viikon kesälomalla sain vihdoin onneksi gradua edistettyä, mutta jatkuva suunnitelmien muuttaminen oli opettanut, etten pysty tekemään niin paljon kuin ehkä toivoisin.

Tiukan syyslukukauden jälkeen on tärkeää priorisoida palautuminen

Keväästä viisastuneena lähdin syyslukukauteen pienemmällä työaikaprosentilla. Syksyyn on mahtunut kolme sivuaineeni pedagogiikan kurssia, jotka ovat olleet valtavan kiinnostavia, mutta myös melko intensiivisiä. Opiskelijana täytyykin hyväksyä, että osa periodeista on kiireisempiä kuin toiset, eikä työmäärää välttämättä täysin hahmota ennen kurssin alkua.

Turun yliopistossa lukukaudet on jaettu viiteen periodiin: ensimmäiset kaksi ovat syksyllä, kolmas ja neljäs periodi keväällä, ja kesäperiodi alkaa toukokuun loppupuolella. Se, mikä periodi on kiireisin, riippuu valituista kursseista eikä noudata mitään tiettyä kaavaa. Kiire toisaalla tarkoittaa usein kuitenkin rauhallisempaa ajanjaksoa toisaalla. Oma tuleva alkuvuoteni näyttää tällä hetkellä varsin kiireiseltä, mutta uskoisin, että palkintona odottava valmistuminen auttaa jaksamaan.

Jotta jouluun hiljentyminen olisi mahdollista ja saisin tehtävät ajoissa hoidettua, otin käyttöön viikkojen aikatauluttamisen. Käytännössä tämä tarkoittaa Excel-pohjaista lukujärjestystä, johon suunnittelen opiskeluni. Kalenteria hyödynnän toki ympäri vuoden (en luultavasti muistaisi mitään ilman sitä), mutta olen kokenut tarkemman lukujärjestyksen hyväksi apuvälineeksi tiukemmille jaksoille. Tarkka suunnitelma rauhoittaa mieltä ja – yllätys yllätys – tehostaa toimintaa.

Palautuminen on äärettömän tärkeää hyvinvoinnin kannalta, mutta ehdottoman tarpeellista myös opintomenestystä ajatellen, sillä uupuneena ei opiskelukaan suju. Vapaa-aikaa pitää tietoisesti priorisoida tekemällä sille tilaa.

Näillä eväillä toivon saavani useammankin  lepopäivän. Rentouttavaa ja rauhaisaa joulua kaikille muillekin!

Kirjoittaja on vuoden 2025–2026 opiskelijalähettiläs. Tutustu Rosaan.