Oman näköinen opiskelijaelämä

Yliopisto on parhaimmillaan ihanaa aikaa ihmisen elämässä; kiinnostavia kursseja, monipuolisia ja toinen toistaan hauskempia aktiviteetteja ja tapahtumia, aikataulujen vapautta… ja kaikki tämä suuren samanhenkisten ihmisten yhteisön ympäröimänä. Tähän kaikkeen liittyy kuitenkin myös toinen puoli, nimittäin yksilölliset erot opiskelijakokemuksessa. Miten valita järjestöistä ja kursseista ne kaikkein mielenkiintoisimmat tai tutkinnon kannalta hyödyllisimmät? Mitä jos ei integroidukaan omaan ainejärjestöön? Entäpä, jos ei kiinnostakaan osallistua mihinkään? Nämä kuuluvat monien muiden kysymysten seassa varmasti asioihin, joita moni tuleva, uusi tai miksei nykyinenkin opiskelija pohtii.

Erityisesti vapun aikoihin on vaikea välttyä kuvamateriaalilta valtavista opiskelijaporukoista, mikä luo helposti ajatuksen siitä, että jokaisen opiskelijan pitäisi olla jatkuvasti suuren kaverilauman ympäröimänä, tai muuten ei elä opiskelijaelämää ”oikein”. Voi olla, että muille opiskeluaika ei ole näyttäytynyt tällaisena, mutta ainakin itse olen kamppaillut asian kanssa aikoinaan paljonkin.

Totuus kuitenkin on, että kokemuksia yliopisto-opiskelusta on juuri niin paljon, kuin opiskelijoitakin.

Ei ole oikeaa tai väärää tapaa elää opiskelija-arkea, eikä ole olemassa moraalista arvoa omistettujen haalarimerkkien lukumäärälle. Vaikka omassa opiskelussani olen mielelläni lähtenyt mukaan erilaisiin tapahtumiin, on vähintään saman verran asioita myös jäänyt kokematta. En ole koskaan osallistunut ainejärjestön urheilukerhoihin, lähtenyt mukaan poliittiseen vaikuttamiseen opiskelijaehdokkaana tai käynyt ulkomaanekskursiolla, enkä silti koe epäonnistuneeni opiskelijana. Joskus kaikkien tuntema FOMO saattaa iskeä somea selatessa, mutta niin tapahtuessa pyrin muistuttamaan itseäni siitä, ettei jokaiseen seikkailuun voi eikä todellakaan tarvitse lähteä mukaan.

Meistä jokaisella on oikeus ja vastuu rakentaa itse oma polkumme elämässä, ja yliopisto-opinnot ovat elämän osa-alue muiden joukossa. Tällä tekstilläni haluankin siis muistuttaa lukijoita siitä, että kunkin meistä henkilökohtainen tapa luoda opiskelijaelämää itselleen on juuri se oikea, mikäli arki tuntuu itselle mielekkäältä. Ei tarvitse kokea syyllisyyttä siitä, ettei oma kameranrulla ole täynnä kuvia vappuriennoista tai sitsijatkoista, eikä toisaalta myöskään siitä, jos on.

Olemme kaikki yksilöitä, ja elämä on erityistä juuri siksi! 🙂

Kirjoittaja on vuoden 2025-2026 opiskelijalähettiläs. Tutustu Suviin.