Lääketieteellisen opiskelija Krista Ylönen.

Amanuessi, kandi vai lääkärin sijainen – miten harjoittelut ja työt menevät lääkiksessä

Ei varmasti ole lääkisläistä, joka ei olisi heti ykkösvuonna päässyt vastaamaan sukulaisten hassunhauskoihin kyselyihin, että milloinkas sinä saat kirjoittaa reseptejä. Kuvio oli minulle lääkiksen aikanakin pitkään epäselvä, mutta kuten moni muukin asia, myös työkuvio on selvinnyt lääkistä eteenpäin tallatessa.

Kuka on amanuenssi eli manu?

Lääkiksen käytännön harjoitteluja kutsutaan amanuenssuureiksi ja amanuenssuuria suorittava henkilö on amanuenssi tai tuttavallisemmin manu. Pääsääntönä on, että kunkin erikoisalan manun voi tehdä, kunhan kurssi on suoritettu tai ainakin juuri työn alla. Johtuen tästä, manut tulevat ajankohtaiseksi vasta kakkosvuoden jälkeen, kun avautuu mahdollisuus tehdä patologian amanuenssuuri. Manuvaihtoehtoja avautuu luonnollisesti vuosi vuodelta lisää, kun eri erikoisalojen kursseja kertyy suoritetuksi. Nyrkkisääntö onkin, että kakkosen kesällä jotkut tekevät heti kärkeen paton manun, kolmosen kesällä suurin osa tekee sisätaudit ja muut manut tehdään joskus, kun on aikaa ja intoa. Manut ovat lääkäreiden pikkuapulaisia, jotka voivat tutkia potilaita, kirjoittaa lähetteitä ja potilastekstejä ja osallistuvat kaikkeen osaston toimintaan, mutta manut eivät ole vielä vastuussa hoidosta eivätkä manut voi kirjoittaa reseptejä. Kyseessä on siis työharjoittelu, ei varsinainen lääkärin työn tekeminen.

Amanuenssuurit kestävät kuukauden, minä aikana manu on kyseisen erikoisalan osastolla töissä, mikä tarkoittaa, että neljän viikon ajan manun tulee tehdä perinteiset 38,25 h töitä osastolla/erikoisalan päivystyksessä. Koska kyseessä on oikea työsuhde, manusta täytyy saada palkkaa noin 1500 euroa. llman palkkaa amanuenssuuria ei hyväksytä osaksi lisensiaatin tutkintoa. Tutkintoon kuuluu 3,5 manua, eli 3,5kk harjoittelua, joista pakollisia ovat kirugian ja sisätautien amanuenssuurit. Loput 1,5 manua saa suorittaa haluamallaan erikoisalalla, eikä tehtävien manujen ylärajaa ole määrätty, joten enemmänkin saa halutessaan tehdä.

Turussa Tyksin ja lähialueiden manupaikkkojen jaosta huolehtii ainejärjestömme TLKS, joka jakaa paikat hakemuksen jättäneille kurssiaseman ja arvosanojen perusteella tehtyyn listaan perustuen. Aina, kun suorittaa manun TLKS:n kautta, putoaa oman kurssilistansa viimeiseksi ja näin lista elää jatkuvasti, eikä arvosanosita tarvitse manuilun takia stressata. TLKS:n haun lisäksi manuja voi sopia itse mihin vain TLKS:n haun ulkopuolisiin sairaaloihin/terveyskeskuksiin mihin päin Suomea vain, jolloin välttää kladilistalla (arvosanalista) putoamisen.

Kolmosvuoden kandidaatit

Kolmosvuodesta eteenpäin opintomme ovat pitkälti käytännön harjoittelua. Luentojen lisäksi koulupäivämme täyttyvät osastoilla pyörimisestä, erikoislääkäreiden työn seuraamisesta ja potilaiden tutkimisesta, eli aivan peruskoulupäiviin kuuluu klinikkavaiheen aikana käytännön potilastyötä. Tätä opintojen käytännön harjoittelua ja sairaalassa pööpöilyä teemme kandidaatin nimikkeellä eli tuttavallisemmin olemme kandeja. Lääkiksessä saa muista opintoaloista poiketen kandidaatin tittelin ilman erillistä kandityötä, ainoastaan kahden ensimmäisen vuoden opinnot hyväksytysti suorittamalla. Kandi ei siis ole työsuhteessa sairaalan kanssa, vaan olemme puhtaasti opiskelemassa.

Neljännen lääkisvuoden jälkeen töihin

Ensimmäisen kerran oikeisiin lääkärin töihin pääsemme neljännen vuoden jälkeen. Saamme kaikkien neljän lääkisvuoden opinnot hyväksytysti suorittamalla terveydenhuoltoalaa valvovalta viranomaiselta Valviralta oikeudet suorittaa rajoitetusta lääkärin töitä, mikä tarkoittaa, että nelosvuoden jälkeen saamme työskennellä sairaalan tai terveyskeskusken osastoilla lääkärin sijaisena. Juuri tämän pointin takia nelosen kevät on niin rankka. Kaikki ovat sopineet jo kesän työt, mutta jotta sovittuihin töihin pääsee, on aivan kevään loppuun ympätyt 3-4 tenttiä saatava kerrasta läpi. Vitosvuoden jälkeen oikeutemme laajenevat niin, että saamme pitää terveyskeskuksessa vastaanottoa jo nelosvuoden jälkeen mahdollisen osastotyön lisäksi.

Tuleva kesä tulee olemaan todellinen koulu, kun ensi kertaa joudumme vastaamaan hoitotyöstä itse. Luonnollisesti meillä on, tai ainakin kuuluisi olla, apuna vahva seniorituki, mutta silti vastuu tulee olemaan isompi kuin ikinä tähän mennessä, mikä on omiaan lisäämään jännitystä tulevaa kesää kohtaan. Erona manuihin saamme myös kirjoittaa hoitamillemme potilaille reseptilääkkeitä. Sukulaiset sen sijaan joutuvat odottamaan reseptejään aivan valmistumiseen saakka, koska lääkiksen loppuun saakka reseptinkirjoitusoikeutemme riittää ainoastaan kanssamme hoitosuhteessa oleviin potilaisiin ollessamme töissä. Kotisohvalla minulla ei siis ole minkäänlaisia oikeuksi kirjoittaa kenellekään lääkkeitä reseptillä.

Meidän kurssiltamme on tulevana kesänä menossa ihmisiä hyvin monenlaisiin työpaikkoihin. Osa menee sairaalan sisätautiosastoille, osa terveyskeskusten osastoille, jotkut kirurgian osastoille, toiset psykiatrialle. Ei ole harvinaista kerätä kaveriporukka ja singahtaa viettämään kandikesää jonnekin aivan toiselle puolelle Suomea. Varmaa on vain, että takaisin kouluun palaa syksyllä paljon uutta oppinut kurssi.