Bolognanpunainen taisteluasuni

Opiskelijahaalarini ovat vilahdelleet teksteissäni jo aikaisemminkin, mutta ne ovat kuitenkin niin iso osa opiskelijaelämää (ja olen niistä edelleen niin innoissani), että pyhitän niille kokonaisen oman postauksen.

Mistä opiskelijahaalarit?

Jokaisella ainejärjestöllä on omanvärisensä haalarit. Itse en ole kovin tarkasti perehtynyt siihen, minkä väriset haalarit kenelläkin on, mutta ainakin sen tiedän että meillä lexiläisillä on bolognanpunaiset (ei, ne eivät ole viininpunaiset! :D). Meidän piti fuksisyksynä kerätä fuksipassiin leimoja, esimerkiksi Lexin jäsenyydestä ja osallistumisesta tapahtumiin ja niiden järjestämiseen. Kun passi oli täynnä, sai loka-marraskuun vaihteessa lunastaa haalarit – meidän haalareissamme ei perinteisesti sponsoreita näy, joten haalareista sai maksaa nelisenkymmentä euroa. Ne, jotka eivät fuksipassiaan täyteen saaneet, saavat haalarinsa vasta nyt keväällä.

Missä niitä käytetään?

Jos minulta kysytään, niin haalareita voisi käyttää vaikka joka päivä luennoilla. Valitettavasti haalarit ovat kuitenkin vakiintuneet opiskelijoiden eräänlaiseksi ”bileasuksi”, jota käytetään lähinnä tapahtumissa ja bileissä. Hyvä esimerkki haalaritapahtumasta on esimerkiksi vappu, jolloin vedetään haalarit päälle ja ylioppilaslakki päähän.

Mistä haalarimerkit?

Haalarimerkkejä voi ostaa itse monestakin paikasta – Facebookissa toimii varsin aktiivinen haalarimerkkitori ja itse olen ostanut merkkejä muun muassa Lexin toimistolta tai tapahtumista. Muutamia tarttui mukaan myös Espanjasta. Monet yritykset jakavat haalarimerkkejä opiskelijatapahtumissa. Yleensä isommista bileistä ja tapahtumista saa haalarimerkin – ainakin jos on ajoissa paikalla. Meillä on perinteisesti myös jokaisella vuosikurssilla oma haalarimerkki – meidän vuosikurssimme merkin ”delirium tremens” -vitsi liittyy ilmeisesti rikosoikeuden pääsykoekirjaan, itse en kyseistä vitsiä edes tiedä kun hain oikikseen jo edellisvuonna 😀 Oma lempparini haalariani koristavista merkeistä on ehdottomasti ”Eat, sleep, law, repeat” -merkki, jonka sain ystävältäni kun pääsin oikikseen. Maailman hienoin!

Kuka ne merkit sitten ompelee?

Monesti kuulee valitettavan, miten merkkien ompelu on järkyttävän vaikeaa ja raskasta, ja kuulee miten joku on a) vienyt haalarinsa mummolle ommeltavaksi tai b) aukonut koko haalarit ja ommellut merkit koneella. Minusta haalarimerkkien ompeleminen on hauskaa puuhaa, eikä siihen loppujen lopuksi mene kauaa aikaa, ellei merkkejä sitten ole kahtakymmentä ommeltavana. Neula ja muutama erivärinen lankarulla kannattaa siis hankkia jo hyvissä ajoin niin pääsee ompelemaan merkkejä heti, kun niitä alkaa tipahdella ensimmäisenä syksynä!

Kun pelkät merkit eivät riitä

Tietysti haalareita saa myös tuunailla muulla tavoin kuin merkkejä ompelemalla. Niihin voi ripustella kaikenlaista – itselläni haalareissa roikkuvat lei ja Sakke-tapahtuman osallistujapassi. Perinteisiä killuttimia ovat myös ”lynihelmet” (värikkäät helmet joita saa Marilyn-yökerhosta), ja olen minä joskus nähnyt myös käsiraudat haalareissa killumassa. Oma mielikuvitus siis vain on rajana. Haalareita voi myös yhdistellä muiden kanssa – esimerkiksi pariskunnat voivat vaihtaa haalarista lahkeen. Julian postauksesta täältä Tositarinoita-sivulta näkee, että kahden aineen opiskelija voi yhdistää molemmat haalarit! 😀 Myös lahkeisiin voi laittaa kätevän kumilenkin, jos ne laahaavat muuten maata. Minä olen ratkaissut asian ostamalla särmärit, joilla voin laittaa lahkeet ylös aina kun laitan haalarit päälle.

Kaiken kaikkiaan haalarit siis voivat kertoa ihmisestä paljonkin – missä hän opiskelee, onko hän kenties fuksi (jos haalarit ovat vielä ihan tyhjät), seurusteleeko hän jonkun kanssa… Vaikka olenkin haalareista tosi innoissani ja ne ovat minusta hauska lisä opiskelijaelämään, ei haalareita ole tietenkään pakko hankkia, jos ei tunne niitä omakseen.