”Ei sulla voi olla lukihäiriötä, kun noin hyvin pärjäät koulussa…”- kolme yleisintä harhaluuloa oppimisvaikeuksista ja yliopisto-opiskelusta
Lähettiläskauden 2022-2023 aikana olen saanut huikean mahdollisuuden kierrellä ympäri Etelä- ja Kaakkois-Suomen lukioita kertomassa millaista yliopisto-opiskelu Turun yliopistossa on. Yliopistoesittelyjen yhteydessä olen aina kertonut myös avoimesti omasta opiskelija-arjestani, jota tahdittavat sekä vaikea lukihäiriö että keskittymisvaikeudet. Monelle on tullut yllätyksenä se, että ylipäätään olen päässyt yliopistoon tai saatikka pärjään opinnoissani. Siksipä haluankin tässä blogikirjoituksessa purkaa yleisimpiä harhaluuloja oppimisvaikeuksista ja yliopisto-opiskelusta, sekä jakaa omalla kohdallani toimiviksi todettuja vinkkejä opiskeluun ja sujuvamman opiskelija-arjen pyörittämiseen.
”Oppimisvaikeudet on synonyymi huonolle koulumenestykselle”
Muistan selkeästi erityisopettajani sanat, kun sain selville itseänikin hieman järkyttäneet lukivaikeustestien tulokset. Hän totesi, ettei järjellä ja oppimisvaikeuksilla ole mitään tekemistä toistensa kanssa ja ettei tällainen diagnoosi olisi este akateemiselle menestymiselle. Näitä viisauksia olen pyrkinyt kantamaan mukanani myös omalla yliopistopolullani.
Jokainen meistä on tietenkin erilainen ja selviytymistarinoita on aina yhtä monta, kuin on diagnoosiakin. En halua myöskään silotella totuutta opiskelijaelämästä, jota höystävät oppimisvaikeudet. Vaikeuksien vähättely ei palvelisi minua eikä muitakaan, jotka oppimisvaikeuksista kärsivät, eikä toisaalta antaisi myöskään tunnustusta niille, jotka diagnooseistaan huolimatta selviävät opinnoissaan.
Olen monesti kamppaillut jaksamisen ja motivaation kanssa, kun luettavaa aineistoa ja kirjoitustehtäviä on kasaantunut keoksi asti työpöydälleni. Itseäni kiinnostaviin aiheisiin ja kurssitehtäviin voisin helposti perehtyä vaikka päiväkausiksi, mutta valitettavasti tutkintoa ei voi suorittaa vain ja ainoastaan ”kivoilla” kursseilla. Olenkin huomannut, että aikatauluttaminen ja omien resurssien jakaminen tällaisten kurssien kohdalla on ehdottoman välttämätöntä. Kalenteri kulkeekin aina mukana, ja jokaiselle viikolle löytyy oma päiväkohtainen To Do-lista.
Olen hakenut keskittymisvaikeuksiini myös terveydenhuollollista apua, mutta valitettavasti en (ainakaan vielä) täytä avun saantiin vaadittavia kriteerejä. Tästä syystä olenkin luovinut parhaani mukaan arjessa itse kehittelemieni selviytymiskeinojen avulla. Arkirutiineihin kuuluu muun muassa siirtyminen heti aamupäivällä opiskelijaravintolan kautta koulun kirjastoon, sillä kotiympäristössä on lähes mahdotonta saada mitään aikaiseksi. Täydellistä keskittymistä vaativien tehtävien suorittamiseksi linnoittaudunkin yleensä kirjaston hiljaisiin tiloihin, asetan erittäin toimiviksi todetut rakennustyömaille tarkoitetut kuulosuojaimet päähäni ja aloitan työskentelyn. Hyödynnän usein myös niin sanottua Pommodoro-tekniikkaa, eli työskentelen 45 minuuttia, jonka jälkeen pidän taukoa 15 minuuttia. Näin en myöskään jähmety koko päiväksi istumaan yhteen ja samaan paikkaan ja muistan käydä myös syömässä.
”Olen niin hidas lukemaan, ettei minun kannata osallistua pääsykokeeseen”
Itse yliopisto-opiskelun ohella monia dyslexikkoja on mietityttänyt myös koulujen sisäänpääsyvaatimukset. Pääsykokeisiin lukeminen on rankka, mutta erittäin opettavainen kokemus, sillä kokeisiin luettava materiaali usein raottaa ovea oman alakohtaiseen tieteelliseen tutkimukseen. Omalla kohdallani pääsykokeet osoittivat etenkin sen, kuinka erilaista ja erityylistä opiskelu yliopistossa tulisi olemaan. Ensimmäistä kertaa oli todella pohdittava, miten käytän noin neljä viikkoa kestävän periodin, jonka aikana tulisi ottaa haltuun eri tieteellisistä artikkeleista koostuva, lähes 200 sivuinen kokonaisuus.
Osallistuin kaksi kertaa oman alani pääsykokeisiin, joista toisella kertaa onnistuin saamaan itselleni opiskelupaikan. Ensimmäisellä kerralla tein sen virheen, että yritin opetella nopealla aikataululla jokaisen artikkelin ulkoa lukemalla ne vain mahdollisimman monta kertaa. Kuten arvata saattaa, edes hyvä valokuvamuisti ei voi mahdollistaa laajojen kokonaisuuksien ulkoa opettelua muutamassa viikossa, varsinkin jos oma lukutahti on jo lähtökohtaisesti hidas. Ensimmäisellä kierroksella juoduinkin pettymään, kun koulupaikka ei irronnut päivittäisestä ahkeroinnista huolimatta.
Toisella hakukerralla olin jo vuoden ehtinyt opiskella yliopistossa, ja tiesin miten materiaalia EI kannattanut yrittää ottaa haltuun. Jatkuvan pänttäämisen sijaan kehittelin itselleni muutamia eri tapoja yrittää tehokkaasti omaksua tietoa ja hahmottaa laajempia aihekokonaisuuksia pääsykoemateriaalien artikkeleista. Tällä kertaa luinkin kaikki artikkelit lopulta vain kahdesti ja itse lukemisen sijaan keskityin luomaan erilaisia ajatuskarttoja, sanapareja ja selityksiä värikoodatuille post it- lapuille. Pidin myös perheelleni ”oppitunteja” artikkelien aiheista. Joskus tein jopa loruja tai riimejä vaikeista käsitteistä ja yhdistin nämä tiettyihin käsiliikkeisiin luodakseni mahdollisimman selkeän muistijäljen. Tämä tietysti tuntui vain hieman huvittavalta pääsykoetilanteessa, kun yritin täydessä luentosalissa heilutella huomaamattomasti käsiäni näiden ”muistilorujen” tahtiin.
”Yliopistossa opiskelutahti on liian kova”
Vaikka yliopistopolun ensiaskeleet alkavat pääsykokeista, ei yliopistossa opiskelu todellakaan ole aina ”helppoa ja kivaa”. Kurssit ovat usein laajoja, ja vaativat paljon työtä myös luentosalien ulkopuolella. Tämän lisäksi myös yhteiskuntamme taholta kumpuava paine suorittaa korkeakouluopinnot tavoiteajassa on useasti mietityttänyt oppimisvaikeuksista kärsiviä lukiolaisia ja saanut monet pohtimaan muita jatko-opintomahdollisuuksia.
Omien oppimisvaikeuksien kanssa ei kuitenkaan tarvitse kamppailla yksin, eikä minkään diagnoosin kannata antaa estää itseä kiinnostavan koulupaikan tavoittelua. Yliopistot nimittäin tarjoavat erityistä tukea opiskelijoille, jotka kärsivät muun muassa lukihäiriöstä tai keskittymisvaikeuksista. Opiskelijan on diagnosoidun lukihäiriön perusteella mahdollista saada esimerkiksi pidennetty tentti- ja kurssikirjojen laina-aika, sekä oikeus suorittaa sähköiset EXAM-tentit rauhallisessa tilassa. Lisäaikaa on yleensä mahdollista saada myös kurssien palautettaviin tehtäviin, kunhan vain on yhteydessä kurssin vastuuopettajaan. Itse olen huomannut, että opetushenkilökunta suhtautuu ymmärtäväisesti lähes poikkeuksetta erityisjärjestelypyyntöihin.
”It’s all about the journey..”
Sanonta ”Yliopisto on ihmisen parasta aikaa!” on cliché, joka todellakin pitää paikkansa. Vaikka akateemiset opinnot ja oman alan tutkinto ovatkin koulupolun päämäärä, on hyvä muistaa, että yliopistossa vietetyt vuodet antavat myös paljon enemmän. Huolimatta kaikista stressin sekaisista itkuista, räjähdysherkistä hetkistä, raivokohtauksista ja kirjaston penkkien puuduttamista jaloista (ja aivoista), oma opiskelijaelämäni Turun Yliopistossa on ollut elämäni kasvattavin kokemus. Olen saanut kokea ikimuistoisia tapahtumia, luonut ystävyyssuhteita, joiden toivon jatkuvan aina vanhuusvuosille asti. Olen oppinut olemaan armollisempi itselleni ja pyytämään apua, kun sitä tarvitsen. En vaihtaisi tältä matkalta hetkeäkään pois. Haluankin lopuksi rohkaista jokaista, joka pohtii korkeakouluun hakeutumista, tarttumaan tilaisuuteen. Oma diagnoosin ei ikinä kannata antaa estää oppimista, elämistä tai kokemista. Apua saa aina, kun vain sitä oppii pyytämään ja yksin ei tarvitse jäädä. Jokaiselle annetaan meidän yliopistossa mahdollisuus menestyä!
Kirjoittaja on vuoden 2022-2023 opiskelijalähettiläs, tutustu Anniin.