Mistä tietää soveltuvansa opettajaksi?
Siinä vasta kysymys, johon on mahdotonta antaa yhtä oikeaa vastausta! Moni pohtii tätä aihetta varsinkin pääsykokeiden lähestyessä. Tässä muutama mun ajatus aiheesta. Tämä ei kuitenkaan ole kaiken tyhjentävä vastaus otsikon kysymykseen!
Oma kiinnostus on kaiken A ja O
Ensimmäinen neuvo, jonka antaisin opettajaksi haluaville on se, että opiskele sitä, mikä saa sinut innostumaan. Jos haluaisit ehkä olla luokanopettaja, mutta sinua ei kiinnosta kasvatustieteen opinnot, kannattaa harkita uudelleen. Toisaalta, jos et koskaan ole koittanut kasvatustieteitä, ne saattavat yllättää sinut!
Jos kasvatustieteet ei kiinnosta, mutta haluaa pitää opettajaoven auki, kannattaa varmaan harkita pääainetta, josta on mahdollisuus aineenopettajaksi. Toki opettajaksi ei oikein pääse ilman kasvatustieteitä, mutta aineenopettajille ne tulevat vastaan vähän myöhemmin.
On toinenkin syy, minkä takia oman aiheen mielenkiintoisuus on tärkeä kriteeri opettajaksi haluaville. Opettajan on jaksettava kehittää ja syventää omaa ammattitaitoaan ja osaamistaan koko uran läpi. Jos oma ala ei aiheena kiinnosta, opettajan työstä tulee uuvuttavaa ja suorittamishakuista. Toki tietyistä asioista työelämässä tulee aina rutiinia. Kuitenkin opettaja ei tee työtä objekteille eli oppilaat eivät ole vain opettajan toiminnan kohteita. Oppilaat ovat aktiivisia subjekteja, ja opettaminen ja oppiminen perustuu aina monimuotoiselle vuorovaikutukselle!
Pitkät lomat houkuttavat! Kannattaako ryhtyä opettajaksi?
EI! Jos pitkien lomien ihana houkutus olisi ainoa syy, jonka vuoksi haluaisit opettajaksi, suosittelen pysymään alasta kaukana. Opettajan työ on antaumuksellista, eikä suurin osa opettajista saa korvausta kaikesta tekemästään työstä. Toki opettajat saavat korvauksen työstään, mutta useimmat opettajat tekevät enemmän työtä tunteina, kuin mitä heidän palkkaansa on laskettu. Opettajalta vaaditaan luovuutta ja oman persoonan, itsensä likoon laittamista. Toki opettajan pitkät lomat ovat ainutlaatuisen ihana asia. Mutta jos helpolta kuullostava työ hyvine etuineen on motiivi, työuupumus on lähempänä kuin uskotkaan!
Onko olemassa jokin tietty opettajapersoonallisuuden kriteeri, jonka täyttävät pääsevät etusijalle valintakokeissa?
Opettajan ammattikuntaan mahtuu kaikenlaisia henkilöitä ja se on todella hyvä asia. Koulujen tulee olla monimuotoisia yhteisöjä, joissa on erilaista erikoisosaamista ja vuorovaikutuksen monipuolisuutta. Uskoisin, että valintakokeissa etsitään juurikin erilaisia persoonia ja toisistaan poikkeavia henkilöitä.
Voi olla, että jotkin persoonallisuuden piirteet tuovat haasteita opettajan uralle, kuten äärimmäisen ujo ja arka luonne. Tai jos sosiaaliset ja vuorovaikutukselliset tilanteet tuottavat itselle ylitsepääsemättömiltä tuntuvia haasteita, voi opettajana olla vaikeaa. Toisaalta omaa persoonallisuuttaan ja luonnettaankin voi kehittää, eikä kukaan ole tuomittu pysymään samanlaisena koko elämäänsä.
Jokaisen opettajaksi haluavan ja opiskelevan on kyettävä tekemään töitä itsensä kanssa koko uran ajan kehittääkseen itseään ja ammattitaitoaan. Kyse on itsereflektion taidoista, jotka ovat opettajalle äärimmäisen tärkeät. Loppujen lopuksi jokaisesta persoonallisuuden- ja luonteenpiirteestä voi olla jotain hyötyä, kun sen itse valjastaa vuorovaikutustilanteissa oikein. Jos tällainen työ itsensä kanssa ei kiinnosta, kannattaa harkita haluaako opettajaksi. Toisaalta tätä asaiaa ei kannata liikaa murehtia. Monelle itsereflektio ja itsensä, taitojensa sekä ammattitaidon kehittäminen tulee luonnostaan ja viimeistään lopuillekin siinä vaiheessa, kun kohtaa ongelmia.
Onko opettajan siedettävä ongelmia työssään?
Tämä on asia, johon kannattaa varautua jo ennen opiskeluihin hakemista. Jokainen opettaja kohtaa urallaan joitain ongelmia, joita voi olla koulukiusaaminen, työrauhaongelmat, oppimisvaikeudet, vaikeat vanhemmat, heikko opiskelumotivaatio jne. Moniin ongelmiin saattaa joutua etsimään ratkaisua pitkänkin aikaa, joten opettajalle on paljon hyötyä kärsivällisyydestä.
Se, miten itse suhtautuu asiaan on ratkaisevaa. Jos ongelmat tuntuvat elämässä ylitsepääsemättömiltä, voi opettajan työstä tulla raskasta. Toisaalta, jos osaa suhtautua ongelmiin todellisen elämän asioina ja haluaa lähteä tekemään työtä positiivisesta ratkaisu- ja lapsikeskeisestä asenteesta käsin, ei opettajankaan ongelmat ole mitään jo uponneita laivoja. Halu tehdä vuorovaikutuksellista ongelmanratkaisutyötä niin muun henkilökunnan kuin itse lasten kanssa on aika iso juttu. Asenne, josta lapsille välittyy, että he ovat arvokkaita, eivätäkä ongelmatapauksia, on ehdotonta.
Kyky iloita pienistä voitoista sekä lapsista ja nuorista!
Paras palaute, jota opettaja työssään saa on oppilaiden oppimiskokemukset ja onnistumiset. Näitä tulee pienin askelin matkan varrella. Voi olla, että joskus saa nauttia isommastakin edistysaskeleesta. Nopeat näkyvät tulokset ovat kuitenkin harvinaista herkkua. Näin ollen kestävyys, pitkäjänteisyys ja sanoisinpa, että optimistinen usko hyvään ja onnistumiseen ovat opettajalle tärkeitä taitoja. Kyky iloita pienistä asioista tekee opettajan työstä parhaimmillaankin antoisuudessaan rikasta! Koulupäivät ovat täynnä pieniä onnenhetkiä!
Ja lopuksi tietysti tämä ulkoa kiiltävän kauniiksi kullattu, sisältä hoivaa ja huolenpitoa tihkuva lause. Vähintäänkin jossain määrin opettajan on hyvä iloita työstä lasten ja nuorten kanssa.
Kommentoi myös sun mielipide siitä, mitä kuuluu opettajan soveltuvuuteen. Millaisiin asioihin opettajaksi haluavan tai opiskelevan kannattaa varautua?