Miten löytää se oma juttu?

Minulle on aina ollut todella tärkeää tietää, mitä haluan tehdä urallani ja elämälläni. Muistan ensimmäisen kerran kokeneeni paineita tästä viidennellä luokalla, sillä silloin tiedostin ensimmäistä kertaa, että jo lapsuudessa tekemämme valinnat vaikuttavat tulevaisuuteemme valtavasti. Lapsuuden harrastus voi esimerkiksi joillekin johtaa uraan tai lapsuudessa hankitut taidot voivat olla tärkeä ponnahduslauta villeimmillekin urapoluille.

Luonnollisesti vuosikausien tuskastelu ja paineet ammatinvalinnan suhteen kulminoituivat minulle lukion loppupuolella, kun oli aika hakea korkeakouluun. Vuosien pohdiskelu ei ollut tuottanut tuloksia ja minua pelotti valita ”väärin”. Päätin pitää yhden välivuoden selvittääkseni sen, mitä haluan tulevaisuudessa tehdä mutta harmikseni olin välivuoden jälkeen aivan yhtä kujalla itsestäni sekä tulevaisuudestani kuin ennen välivuottakin.

Nyt, seitsemäntenä opiskeluvuotenani haluaisinkin palata takaisin ja kertoa nuoremmalle Petralle, että kaikki tulee menemään hyvin eikä loppujen lopuksi kukaan voi tietää, mitä tulevaisuudessa tapahtuu, kuten pandemiakin meille osoitti. Tässä blogissa tarkastelenkin oman opintopolkuni käänteitä ja niitä hetkiä, jotka auttoivat minua ymmärtämään sitä, mitä minä oikeasti haluan olla isona.

Kokeilu kannattaa

Yksi syy, miksi välivuoteni ei tuottanut tuloksia on se, etten uskaltanut lähteä ja kokeilla uusia asioita. Kulutin tunteja elämästäni selaten Opintopolkua ja erilaisia opintomahdollisuuksia, mutta loppujen lopuksi informoivat markkinointitekstit eivät kerro paljoakaan itse opinnoista eikä niiden mahdollistamasta tulevaisuudestakaan, puhumattakaan työllistymisestä, jota voi olla melkeinpä mahdoton kaavailla vielä hakuvaiheessa.

Omia kiinnostuksenkohteita tai uusia taitoja voi kehittää monenlaisessa toiminnassa. Monet ovat löytäneet oman juttunsa esimerkiksi harrastustoiminnan tai siihen linkittyvän oheistoiminnan kautta. Kiinnostuksenkohteita voi lähteä kartuttamaan myös menemällä rohkeasti eri ympäristöihin. Oman välivuoteni aikana olin työkokeilussa alakoululla, ja vaikka nautinkin koulun monipuolisista päivistä ja ihanista oppilaista sekä henkilökunnasta, oli tämän kokeilun jälkeen minulle selvää, etten halunnut olla opettaja. Jo sen tiedostaminen, mitä ei halua, on äärimmäisen arvokasta alan valinnassa!

Vaikka pääsinkin 2017 yliopistoon opiskelemaan englantia, aloin tosiasiassa ymmärtämään sitä, mitä haluan vasta muutaman opiskeluvuoden jälkeen, kun aloin olemaan mukana myös opintojen ulkopuolisessa toiminnassa. Hain spontaanisti ympäristöjärjestön nuorten ryhmään tekemään vapaaehtoistyötä ja en siinä vaiheessa olisi uskaltanut edes haaveilla siitä, miten paljon saisin irti toiminnasta. Vapaaehtoistyössä pääsin mukaan projektityöskentelyyn ja toteuttamaan strategista viestintää ja sitä kautta aloinkin ymmärtämään, että kaikenlainen järjestötyöskentely sekä erityisesti viestintä ovat minua kiinnostavia aiheita.

Unelma vs. realiteetti

Monilla voi olla unelmia, joita on vaikea realisoida oikeaan elämään. Monilla meistä on myös suuria tavoitteita mutta emme välttämättä tiedä, miten pystymme ne saavuttamaan. Onkin tärkeä tiedostaa, onko oma unelma voimavara, jota voimme hyödyntää vai estääkö etäinen unelma meitä näkemästä, mikä voisi olla meille parasta.

Unelma voi esimerkiksi olla kauan sitten päätetty ammattinimike tai tulevaisuuden työpaikka. Unelma toimii voimavarana niin kauan, kun sen tavoitteleminen motivoi eikä rajoita elämää liiallisuuksiin. Jos unelma estää meitä saavuttamasta potentiaaliamme ja olemasta onnellisia, on ehkä aika tarkastella itseään ja haaveitaan.

Itse hain lukemaan englantia, sillä unelmani oli tulevaisuudessa työskennellä alalla, joka mahdollistaisi kansainvälistymisen. Nykyään kansainvälistyä voi lukemattomilla eri tavoilla ja eri aloilla mutta unelmana se oli tarpeeksi lavea antamaan elämälleni suuntaa rajoittamatta sitä liikaa, mikä on hyvin arvokasta.

Ei mikä vaan kuka minusta sitten tuli?

Yksittäisten titteleiden tai ammattiryhmien sijasta minusta on tärkeämpää tarkastella sitä, kuka sinusta on opintojesi aikana tullut. Erityisesti nuorille korkeakouluaika on paljon muutakin kuin vain tutkintotodistus riittävien opintopistemäärien jälkeen. Korkeakoulu on itsenäistymistä, oman identiteetin löytämistä, ystäviä sekä elämänmittaisia muistoja. Varmasti kukaan ei ole niin hyvä elämänsä suunnittelussa, että osaa ennustaa tarkalleen, miten opinnot tai elämä niiden aikana tulee menemään, joten tärkeää on myös osata nauttia hetkestä ja mahdollisuuksien määrästä.

Muistan elävästi, kun lukion kolmannella silloinen äidinkielen opettajani sanoi puheviestinnän kokeen jälkeen, että minusta tulee tulevaisuudessa erittäin viisas nainen. Nämä sanat ovat kannatelleet minua elämässä eteenpäin ja voin vihdoin vuosien jälkeen todeta, että olen samaa mieltä. Tällä on hyvin vähän tekemistä marraskuussa saamani tutkintotodistuksen tai tulevaisuuden opintomenestykseni kanssa vaan sen sijaan viisaus on tullut kaikista upeista mahdollisuuksista ja niistä saaduista kokemuksista ja taidoista. Vuosien jälkeen olen vähän enemmän kärryillä itseni ja haaveideni suhteen. Vaikken edelleenkään ole täysin varma siitä, mikä se minun juttuni tarkasti ottaen on, olen oppinut olemaan murehtimatta asiasta liikaa.

Haluaisinkin kannustaa kaikkia kulkemaan kohti sitä, mikä oikeasti kiinnostaa eikä kulkea muiden tai yhteiskunnan odotusten mukaan. Se oma juttu löytyy kyllä, ja vaikkei löytyisikään, sekin on ihan okei!

Miten löytää se oma juttu?

• Kokeile rohkeasti uusia asioita!
• Oletko aina halunnut oppia jonkun taidon? Lähde opettelemaan sitä esimerkiksi netin tai kavereiden kautta
• Aloita uusi harrastus – toiminta voi monella tavalla auttaa sinua kehittymään
• Lähde mukaan vapaaehtoistoimintaan – toiminnan avulla voit auttaa monia sekä kerryttää taitojasi
• Hyödynnä työkokeilumahdollisuudet ja harkkapaikat – näistä voi oppia aivan valtavasti
• Lähde korkeakoulussa mukaan toimintaan – esimerkiksi ainejärjestötoiminta on loistava tilaisuus kokeilla omia kykyjä ja kehittää taitoja
• Opi uteliaasti eri aihealueista – koskaan ei tiedä, mikä tulee viemään mukanaan

Kirjoittaja on vuoden 2023–2024 opiskelijalähettiläs. Tutustu Petraan.

Blogin kuvat: Unsplash.