Miten päädyin opiskelemaan Turun yliopistoon?

Opiskelemaan voi päätyä monen erilaisen reitin kautta ja halusinkin kertoa oman välivuosien täyteisen reittini. Hain opiskelemaan neljä kertaa yhteishauissa ja vietin yhteensä kolme välivuotta lukiosta valmistumisen jälkeen. Lisäksi suoritin lukion neljässä vuodessa, sillä sain upean mahdollisuuden vaihto-opiskeluvuoteen. Minulla oli siis hyvinkin aikaa pohtia omia tulevaisuuden haaveitani. Olin silti ylioppilaaksi valmistuttuani melko hukassa sen suhteen, mitä haluaisin ”isona tehdä”. Olin aikoinaan päättänyt, että opettajaa minusta ei ainakaan tulisi, sillä lähisukuni oli jo täynnä opettajia. Olin myös kuulemma päättäväisesti todennut äidilleni, että minusta ei ole yliopisto-opiskelijaksi. Perustelin väitettäni sillä, että en pidä yksin pänttäämisestä, vaan enemmänkin käytännönläheisestä oppimisesta. Taisinkin päätyä juuri minulle sopivimpaan yliopistokoulutukseen eli luokanopettajakoulutukseen.

Hakuprosessi voi olla turhauttava, mutta myös palkitseva

Ensimmäisen kerran yhteishaussa hain Turun yliopiston luokanopettajakoulutukseen, mutta puolihuolimattomasti ja osallistumatta pääsykokeisiin, joten paikkaa sieltä ei tietenkään ollut luvassa. Toisessa yhteishaussani ensimmäisenä hakukohteenani oli tällä kertaa Turun ammattikorkeakoulun tanssinopettajakoulutus, johon hain tosissani, mutta silti paikkaa saamatta. Tässä kohtaa perheeltä, sukulaisilta ja tuttavilta kuului useasti kysymys jatkokoulutuksestani ja tulevaisuudensuunnitelmistani. Kysymykset tulivat toki kannustavasti ja minun parastani ajatellen, mutta harmitukseni alkoi kasaantua, kun en osannut vastata toistuviin kysymyksiin. Toisen välivuoteni aikana pääsin tätini kautta tekemään luokanopettajan sijaisuuksia ja tutustumaan koulumaailmaan aikuisen silmin. Se olikin mukavaa ja antoisaa, joten kolmannella hakukerrallani päätin hakea luokanopettajankoulutukseen täynnä intoa. Pääsin todistusvalinnalla suoraan soveltuvuuskokeeseen, mutta luultavasti kovan jännityksen takia en suoriutunut haastattelusta parhaani mukaan. Opiskelupaikka jäi taas saamatta, mikä oli kieltämättä kova paikka minulle, sillä tällä kertaa olin todella toivonut pääseväni elämässä eteenpäin. Tuntui, kuin kaikki läheiseni olisivat olleet pettyneitä minuun, vaikka totta kai he jaksoivat kannustaa minua.

Kun neljännen kerran kevään yhteishaku tuli kohdalleni, toiveet opettajankoulutuksesta Turun yliopistossa olivat edelleen vahvat, mutta varasuunnitelmaksi olin keksinyt fysioterapeutin koulutuksen Turun ammattikorkeakoulussa. Opiskelupaikka fysioterapeutin koulutukseen varmistui melko aikaisin ja päätin iloita kauan odotetusta jatko-opiskelupaikasta. Lisäksi pääsin opettajankoulutuksen soveltuvuuskokeeseen, mutta en uskaltanut innostua asiasta mahdollisen pettymyksen varalta. Kerroin mahdollisuudestani siskolleni lyhyellä automatkalla, jonka aikana hän kyseli mahdollisia haastattelukysymyksiä ja auttoi minua henkisesti valmistautumaan haastatteluun. Lopulta sain viestin sähköpostiini minulle tarjotusta opiskelupaikasta Turun yliopistossa ja tuntui kuin kasa kiviä olisi vierähtänyt harteiltani. En tiedä edesauttoiko minua haastattelussa siskoni tuki, tieto jo saadusta opiskelupaikasta vai jokin muu asia, mutta sillä ei ollut edes väliä. Olin ikionnellinen siitä, että pääsisin vihdoin mukaan siihen kuuluisaan opiskelijaelämään sekä oppimaan ja kehittymään asioissa, jotka minua kiinnostavat.

Välivuosista kannattaa ottaa ilo irti

Näin jälkikäteen ajateltuna välivuodet olivat hyvinkin antoisia, eivätkä millään tavalla turhia. Siinä hetkessä niistä ei vain osannut nauttia, kun taustalla kalvoi riittämättömyyden tunne ja pelko tulevista pettymyksistä. Oli hieno mahdollisuus päästä tutustumaan koulumaailman arkeen opettajien sijaisena ja koulunkäynninohjaana sekä kartuttamaan kokemusta minua kiinnostavalla alalla. Lisäksi sain kerättyä rahaa hieman säästöön nykyistä opiskelija-arkeani varten. Pääsin tutustumaan omille asumiseen kaikessa rauhassa ja jopa muuttamaan hetkeksi ulkomaille seikkalumielellä. Yhden välivuosistani vietin kokonaan tanssiharrastukseni lumoissa, koska minulla oli aikaa panostaa siihen täysillä. Olen myös iloinen siitä, että satuin saamaan opiskelupaikan vasta koronan hieman hellittäessä ja sain mahdollisuuden ryhmäytyä kunnolla uusien opiskelijoiden kesken.

Toki toimivien opiskelurutiinien muistelu vei hieman aikaa yliopisto-opiskelujeni alussa, kun lukiosta oli vierähtänyt jo tovi. Samoin yhtälöratkaisutaitoni tai esseetekstin tuottaminen olivat hieman ruosteessa, mutta nekin palautuvat mieleeni yllättävän nopeasti pienellä kertauksella. Onneksi uudet opiskelukaveritkin olivat apuna, jos jokin tuntui haastavalta. Olenkin siis iloinen kokemuksistani, joita sain ennen yliopistossa opiskelun aloittamista. Sanoisin itselleni, tuoreelle ylioppilaalle neuvoksi, että asioilla on tapana järjestyä, joten kannattaa välttää liikaa stressaamista. Jos välivuosia on tullakseen, niin kannattaa ottaa ne lempeästi vastaan. Ne kannattaa käyttää juuri niin kuin itselle sopii: leväten, haaveita pohdiskellen, keräten työkokemusta tai rahaa, aloittaen uuden harrastuksen, pääsykokeisiin opiskellen, matkustaen tai jollain muulla mielekkäällä tavalla. Välivuodet voivat olla aikaa, jolloin pääsee toteuttamaan niitä asioita, joille ei ehkä muuten riittäisi aikaa.

Kirjoittaja on vuoden 2022-2023 opiskelijalähettiläs, tutustu Juttaan

Turun yliopiston nettisivuilta voit lukea lisää opiskelusta Turun yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa.