Miten valita sopiva koulutus?
Koin viime vuodenvaihteessa suuren valaistuksen, kun katsoin suoratoistopalvelusta erään viiden minuutin lyhytelokuvista koostuvan sarjan. Tässä sarjassa oli jaksoja noin viisikymmentä ja kukin näistä jaksoista kertoi yhden ihmisen uratarinaa pohjustaen ja perustellen, kuinka kyseinen henkilö oli päätynyt nykyiseen työtehtäväänsä. Kaikki päähenkilöiksi valitut ihmiset työskentelivät The Walt Disney Companylla jos jonkinlaisissa työtehtävissä. Eräs henkilö toimi eläinlääkärinä Walt Disney World’n eläintarhassa, toinen työskenteli samassa huvipuistossa vedenalaisten laitteiden sukeltavana huoltajana ja kolmas piirsi Disney-elokuvien tarinoihin pohjautuvien lastenkirjojen kuvituksia.
Ensinnäkin huomasin silmieni kirkastuvan ajatellessani, että on oikeasti olemassa ihmisiä, jotka työskentelevät Disney-hahmojen parissa päivästä toiseen leipätyönään. Tämä huomio ruokki ehkä enemmän sisälläni elävää pientä lapsenomaista sielua, mutta tein tätä sarjaa katsellessani myös toisen hieman varteenotettavamman huomion.
Lähes poikkeuksetta kaikki sarjaan valitut henkilöt kertoivat haastatteluissaan pyörineensä jo lapsena samanlaisten asioiden parissa, joiden kanssa he nyt aikuisena työskentelivät päivittäin. Haastatelluista yksi kertoi, että oli jo lapsena tykännyt piirtää kuvia ja työskentelikin nyt kuvittajana Disneyllä. Toinen ja kolmas kertoivat, että olivat jo lapsena olleet kiinnostuneita mekaanisista asioista ja hakeutuneet siksi insinöörikouluun päätyen loppujen lopuksi suunnittelemaan Disneylle huvipuistolaitteita ja robotteja rekvisiitoiksi teemapuistoihin.
Valitsinko sittenkään oikein?
Olin ehkä median luomien illuusioiden uhri, mutta mielessäni alkoi kyteä ajatus. Aloin pohtia omaa ammatinvalintaani. Olin aikanani abivuonna pohtinut oikeastaan vain kahta uravaihtoehtoa enemmän tosissaan. Minusta olisi tullut lääkäri tai opettaja. Molemmat näistä kahdesta vaihtoehdosta olivat mielestäni ammatteja, jotka olivat korkeasti arvostettuja. Molemmissa oli tietääkseni hyvä työllisyys ja melko vakaa työura. Molemmat antoivat edellä mainituista syistä minulle myös varmahkon pohjan lapsiperheen kasvattamiselle.
Näillä perusteilla lähdin aikanani sitten opiskelemaan kemiaa Turun yliopistoon ajatuksenani valmistua kemian, fysiikan ja matematiikan opettajaksi. Nyt kuitenkin viimeisenä opiskeluvuotenani, kun opintojani on jäljellä enää yhden lukukauden verran, olen alkanut miettiä urasuunnitelmaani uudestaan. Olen alkanut kyseenalaistaa omia perusteluitani. Olivatko nämä kaksi uravaihtoehtoa valikoituneet mieleeni vain siksi, että kuvittelin niiden takaavan minulle tietynlaisen elämän vuosikymmenien päästä? Olinko uskonut joitain stereotyyppisiä ajatuksia siitä, millaista elämäni tulisi olemaan, jos valitsisin nämä urat? Oliko minun oikeasti edes mahdollista sopeutua johonkin tiettyyn ammattikuntaan vain siksi, että pidin kuvittelemastani lopputuloksesta?
Palaaminen takaisin lapsuuteen
Tämän suuntaiset ajatukset vilisivät mielessäni koko alkuvuoden ajan tiiviisti, mutta nyt koen päässeeni pohdinnoissani ainakin hetkellisesti itseäni tyydyttävään lopputulokseen.
Päädyin nimittäin ajattelemaan, että olen oikeasti saattanut kuvitella aikaisemmin, että valitsemalla jonkun tietyn uran, saavuttaisin jonkun yleisesti hyväksytyn päätepisteen tietyn ajan kuluttua. Olen saattanut samalla sivuuttaa omat varsinaiset mielenkiinnonkohteeni sekä luontaiset taipumukseni ja vahvuuteni. Toki on myös hyvin mahdollista, että en vielä 19-vuotiaana nuorena ole edes tuntenut itseäni niin hyvin kuin nyt viisi vuotta myöhemmin, mutta joka tapauksessa, muutin omaa urafilosofiaani näiden tapahtumien seurauksena.
Tällä hetkellä ajattelen, että omaa alaa valitessani, minun tulisi ensin selvittää ja kartoittaa mahdollisimman hyvin kaikki se, mikä minulle on luontaisesti mahdollista ja mielekästä, ja se, millaisten asioiden parissa ajaudun toimimaan spontaanisti ja sisäsyntyisesti. Olen palannut ajatuksissani takaisin kuuntelemaan ja muistelemaan melkein 20 vuoden takaisen pienen Lauran haaveita ja toiveita. Tämä on auttanut minua hahmottamaan oman elämäni kulkua merkittävästi.
Kun kuuntelin pikku-Lauraa, nousi mieleeni lapsuuden aikainen tulevaisuudenhaaveeni Nobelin rauhanpalkinnon voittamisesta. Jostain syystä fanitin nuoresta iästäni huolimatta ihmisoikeustaistelijoita, kuten Nelson Mandelaa ja Martin Luther King, Jr.:a. Ehkä tasapuolisten oikeuksien takaaminen ihmisille silkan ihmisyytensä vuoksi oli mielestäni tavoiteltavaa ja ennen kaikkea ihailtava asia. Muistan myös, että haaveilin jossain kohtaa ammattiurheilijan urasta. Pelasin aktiivisesti lapsuudessani koripalloa ja pidin lajin paitsi fyysisestä niin myös taktisesta puolesta. Ymmärsin harrastukseni myötä omasta kehosta huolehtimisen tärkeyden ja halusin pitää nämä elementit elämässäni.
Mitkä olivat vahvuuksiani jo lapsena?
Aloin myös miettimään uudelleen sitä, millainen ihminen olin jo lapsena. Muistan olleeni aina hymyilevä tyttö, jonka oli pakko kutsua kaikki luokan tytöt syntymäpäiväjuhliini, koska ketään ei voinut jättää ulkopuolelle. Muistan myös, että minulla oli jossain kohtaa vaikeuksia päättää, kenen halusin olevan paras ystäväni, koska ajatus jonkun henkilön nostamisesta muiden yläpuolelle ei sopinut omaan arvomaailmaani. Muistan myös olleeni melko hiljainen uusiin ympäristöihin saapuessani, mutta tarkkailtuani tilannetta jonkin aikaa, puhkesin kukkaan löydettyäni ihmisten välisistä dynamiikoista minulle sopivan kolon. Minua on myöhemmin kuvailtu kameleontiksi tämän piirteeni vuoksi.
Muistan myös, että koulutyöskentely oli minulle aina helppoa ja mielekästä ja nautin uusien asioiden oppimisesta. Pidin siitä ajatuksesta, että koulussa opitut tiedot ja taidot tekivät minusta sivistyneemmän ja suvaitsevaisemman ihmisen. Muistan halunneeni olla kävelevä Wikipedia kasvaessani isoksi. Ehkä olen näiden ajatusten seurauksena päätynyt opettajan opintoihin. Huomaan kuitenkin, että minulla on myös paljon muita mielenkiinnonkohteita, joita en ole vielä ymmärtänyt konkretisoida edes harrastuksen tasolla. En ole aiemmin tunnistanut näitä puolia itsessäni, enkä ole siten myöskään toiminut niiden mukaisesti.
Uudelleenorientoituneena kohti tulevaisuutta
En sano, että olen valinnut täysin väärän uran lähtiessäni opettajuuden tielle. Sanon kuitenkin, että olen uhrannut paljon nykyhetkeä tavoitellessani jotain tulevaa, jonka toteutumisesta ei kuitenkaan ole koskaan ollut takuita. Olen tehnyt valintoja kuvitelmat etusijalla sivuuttaen syystä tai toisesta paljon sellaisia asioita, joissa olen hyvä jo lähtöasetelmassa. Paljon asioita voi oppia matkan varrella, mutta on mielestäni myös fiksua kuunnella omaa itseään ja lähteä kehittämään siitä ylös päin. Tällä hetkellä ajattelen, että opettajan työt voivat kulkea mukanani, mutta niiden ei tarvitse olla täysipäiväisiä, jos onnistun löytämään tähän ohelle jonkun toisen minua taloudellisesti hyödyttävän ja paremmin lähtötasoni huomioon ottavan puuhan, jota voisin työksi kutsua.
Mainittakoon vielä, että olen kuitenkin hyvin onnekkaassa asemassa, koska tämä havahdukseni tapahtui vielä ollessani korkeakoulussa kirjoilla. Selvittelin asiaa ja minulle kerrottiin, että vaikka korkeakoulututkinnon suorittamisen tavoiteaika on yleensä viisi vuotta, pystyn vielä neljän vuoden ajan täydentämään omaa tutkintoani. Tämä yhdistettynä tietoon siitä, että Turun yliopistossa on kattava valikoima sivuaineita opiskeltavaksi, lähitulevaisuuteni näyttää oikein mukavalta.