Oman alan kesätöihin, vai ehkä sitten jotain muuta?

Moni opiskelija saattaa pohtia yliopiston ensimmäisen vuoden ollessa takana, olisiko nyt tarkoituksena hakeutua jo niin sanotusti omaa alaa vastaaviin kesätöihin. Ehkäpä hakemuksiakin on laittanut useamman erilaisiin harjoittelijatason paikkoihin tai assistentin tehtäviin. Koulun käytävillä on hyvin vaikea sulkea korviaan puheelta, jossa opiskelijat keskustelevat kavereidensa kesätyöpaikoista. Mitä sitten, jos on laittanut useamman kesätyöhakemuksen ja odottanut sormet ristissä haastattelukutsua kuukauden, ehkä toisenkin? Tulisiko työpaikkasivut avata uudestaan ja etsiä jotain muuta? Vai tulisiko sittenkin vielä odottaa viikon verran mahdollista haastattelukutsua?

Opiskelija saattaa kokea suurtakin painetta hakeutua oman alan kesätöihin mahdollisimman nopeasti. Paikoista on suuri kilpailu eikä kaverille välttämättä haluta mainita, mihin paikkaan on hakemuksensa laittanut. Joillakin aloilla oman alan töitä ei välttämättä voi saada vielä ensimmäisten opiskeluvuosien aikana, mutta siitä huolimatta saattaa opiskelija kokea tarvetta päästä töihin johonkin, joka tuntuu olevan tulevaisuudessa lähinnä omaa työtehtävää. Yhtäkkiä huomaa laittaneensa hakemuksia jos jonkinlaiseen työtehtävään, mahdollisesti luopuen jo ajatuksen tasolla kesän suunnitelmista.

Uskalla kokeilla jotain erilaista

Viime keväänä oli takanani ensimmäinen opiskeluvuosi ja pohdin tulevaa kesätyöpaikkaa. Jo ensimmäisiä työpaikkoja selatessani tiesin, että tulevalta kesältä haluaisin jotain muuta ja erilaista. Rakastan liikkua ja rentoutua luonnossa, jonka vuoksi toivoin pääseväni johonkin luonnonläheiseen työpaikkaan. Selasin erilaisten ympäristöjärjestöjen nettisivuja, mutta kesätyöpaikan löytäminen ympäristöalalta tuntui olevan kiven alla. Halusin kuitenkin työn, jossa pääsisin kommunikoimaan ihmisten kanssa ja toivon mukaan puhumaan myös vieraita kieliä. Löysin ilmoituksen pienestä ravintolasta saaristossa, joka etsi kesätyöntekijöitä. Yön yli mietittyäni päätin pistää hakemuksen ja muutaman kuukauden päästä löysinkin itseni melko vanhasta kerrostaloasunnosta keskellä saaristolaiskylää.

Erilaisessa kesätyössä parhainta ei ollutkaan ainoastaan mahdollisuus olla luonnon lähellä, vaan sitä kautta pääsin tutustumaan ihmisiin, joihin en olisi koskaan muuten törmännyt. Erityisen kiitollinen olen siitä, että uskallettuani lähteä yksin saaristoon kesäksi, sain kämppiksestäni toivottavasti elämänmittaisen ystävän. Tällaisia ystäviä voi olla vaikea saada työpaikassa, jossa tavataan aina kahdeksalta ja sanotaan heipat neljältä. En väitä, etteikö se olisi mahdollista, sillä varmasti on, mutta yksi mahtavimmista hetkistä oli se, kun päivän jälkeen kämppikseni saapui omasta työvuorostaan ja lähdimme yhdessä iltauinnille.

Näin kesän ollessa nurkan takana haluan vielä sanoa kaikille kesätöistään stressaaville, ettei oman alan työpaikka ole aina parhain tai ainoa vaihtoehto. Arvokkaita taitoja ja kokemuksia voi oikeastaan saada aivan toiselta alalta, tarjoten samalla perspektiiviä opintoihin ja omiin mielenkiinnonkohteisiin. On myös täysin okei lomailla tai tehdä vain satunnaisia keikkatöitä, sillä syksyn alkaessa vaaditaan akuilta taas virtaa ja mieleltä innokkuutta.

Tsemppiä kevään viimeisiin opintoihin!

Kirjoittaja on vuoden 2022-2023 opiskelijalähettiläs, tutustu Lauraan.