Rohkeutta koulutusvalintaan ja hakemiseen

Korkeakoulujen kevään toinen haku aukeaa parin viikon päästä, ja haussa haetaan ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen suomen- ja ruotsinkielisiin koulutuksiin. Myötäelän jännittäviä hetkiä, jotka tässä haussa hakevilla pian koittavat. Stressaavassa tilanteessa ylppäreiden ja valintakokeiden keskellä oman elämän suunnittelu pitkälle tulevaisuuteen on nuorelta ihmiseltä paljon vaadittu.

Oman alan valinta on iso päätös, jonka tekeminen saattaa vaikuttaa pelottavalta. Valinta on konkreettinen teko, joka määrittää tulevaisuuden suuntaa ehkä enemmän, kuin päätökset oman elämän suhteen tähän asti. Jos itseä kiinnostava ala on tiedossa, tuntuu inspiroivalta hakeutua yhteisöön, jossa pääsee tekemään itseä kiinnostavaa juttua samankaltaisten ihmisten yhteisössä. Itselläni oli tämä tilanne lukiosta valmistumisen jälkeen, ja suorastaan voimaannuin ajatuksesta, että saisin uralleni selkeän suunnan. Mikäli mitään omaa alaa ei ole vielä lukiossa mielessä, alan valinta muuttuu herkemmin stressaavaksi päätökseksi.

Olosuhteet valinnan hetkellä ovat haastavat

Valinnan ajankohta tulee ensimmäisen kerran vastaan jo hyvin nuorena, täysi-ikäistymisen kynnyksellä, mikä hankaloittaa asiaa. Elina Hermanson ja Nina Sajaniemi kertovat aivotutkimusten tulosten valossa nuoren kehittyvistä aivoista: ”hermostolliset edellytykset suurien asiakokonaisuuksien hahmottamiselle, kaukonäköisyydelle ja harkinnalle eivät todellakaan ole parhaat mahdolliset”, joten kykenemättömyys miettiä elämää pitkälle tulevaisuuteen luulisi olevan enemmän sääntö kuin poikkeus (1). Lisäksi nuoren aivot ovat poikkeuksellisen herkät havaitsemaan sosiaalista torjuntaa ja hyväksyntää, minkä seurauksena opiskeluun liittyvissä valinnoissakin saatetaan mukautua haluamaan esim. kaverien kanssa samoja asioita tai jatkamaan vanhemipen tai sisarusten jalanjäljissä.

Sinulla ei ole ennustajan taikavoimia – alavalintasi on paras juuri nyt

Vapaus valita opiskelualansa ja varmistua ilmaisesta koulutuksesta on suuri etuoikeus. Ihmisille, jotka innostuvat herkästi asioista ja haluavat kokeilla siipiään siellä sun täällä, saattaa valinnanvapaus tuottaa jopa ahdinkoa.

Haaveilin ennen yliopisto-opintoja tutkijan urasta. En tosin tiennyt, mitä se käytännössä tarkoittaa. Olin vaikuttunut lukiossa, kun opin miten penisilliini oli keksitty, ja miten ensimmäinen rokote isorokkoon kehittyi. Luin myös tiedeaiheisia uutisia aina bussimatkalla lukioon, ja uutisissa kerrottiin tutkimusryhmien läpimurroista sairauksien hoidossa. Haluan alleviivata sitä, että tietoisuuteeni tuli tieteestä tuolloin vain jäävuoren huippu, eli näkyvyyttä saavat hienot saavutukset. Luonnollisesti epärealistiseen käsitykseen nojaten en ollut kykeneväinen arvioimaan, haluaisinko oikeasti tehdä isona tutkimusta, puhumattakaan tutkimuksen luonteesta. Vaikka olen jo tutkijalinjan ja syventävien opintojen kautta tutustunut tutkimuksen tekoon, en vieläkään tiedä, haluanko jatkaa sitä isona.

Älä turhaan stressaa, onko valintasi unelmiesi ala vielä viiden vuoden kuluttua. Se selviää vasta silloin.

Yhteenvetona: Nuoruuden myllerryksessä ja järjestelmän sanelemien sääntöjen rajoissa opiskelualan valinta on haastava ja iso juttu. Anna itsellesi siis armoa! Teet päätöksen tämänhetkisten parhaiden tietojesi mukaan, ilman kristallipalloa. Opintojen aikana näkemyksesi tulevat muutenkin kypsymään. Vahvistuuko aiempi, orastava mielenkiintosi aiheesta X sitten, kun näet pelikentän laajemmin ja realistisemmin? Et voi ennustaa sitä etukäteen. Se, että oma ajattelu ja sitä myötä mielenkiinnon kohteet kehittyvät, pitäisi kohdata innokkuudella, ei pelolla. Älä turhaan stressaa, onko valintasi unelmiesi ala vielä viiden vuoden kuluttua. Se selviää vasta silloin. Sitä paitsi, jotain alaa opiskelemalla sinulla on myös paremmat edellytykset arvioida toisia aloja; kaipaatko jotain vain hieman, vai ihan täysin erilaista.

Älä kiirehdi koulutusvalintaa vääristä syistä

Hain itse ekalla hakukerralla lääkiksen lisäksi bioinformaatioteknologialle. Olin jossain törmännyt siihen, ja muistan isäpuoleni puhuneen siitä hyvää ja sanoneen, että hän voisi kuvitella alan sopivan minulle. Bioinformaatioteknologia vaikutti hienolta poikkitieteelliseltä alalta, mutta matematiikan ja fysiikan iso rooli mietityttivät, koska ne olivat olleet lukiossa ns. pakollinen paha pääsykoetta varten. Vaikka pieni ääni päässäni hoputti minua ja sanoi, että kannattaa käydä molemmissa pääsykokeissa, jotta voisi päästä mahdollisesti nopeammin opiskelemaan, en lopulta mennyt DIA-yhteisvalintakokeeseen.

Onneksi en mennyt toiseen valintakokeeseen, sillä jos paikka olisi lohjennut, olisin ehkä hätäpäissäni ottanut paikan vastaan alalta, jonne hakemista puolsi liikaa suorituspaineet nopeammasta etenemisestä. En sitä sano, ettenkö olisi hyvin voinut innostua opinnoista myös bioinformaatioteknologialla. Tärkein juttu oli se, että tunsin selvästi enemmän vetoa toiseen alaan, mikä olisi saattanut joka tapauksessa jäädä kalvamaan myöhemmin. Kantani on siis, että ei kannata hosua ja ottaa paikkaa vastaan sellaisesta koulutusohjelmasta, johon ei tosissaan tunne paloa.

Tsemppiä ja rohkeutta hakukevääseen! <3 Tutustu Turun yliopiston koulutuksiin, haku kevään yhteishaussa!

Kirjoittaja on Turun yliopiston opiskelijalähettiläs, tutustu Juliaan!

Lähteet:

1. Hermanson & Sajaniemi; Lääketieteen aikakausikirja Duodecim, 2018;134(8):843-9 https://www.duodecimlehti.fi/duo14286