Lapsuuden haaveet toteutuvat opiskelemalla saksaa Turun yliopistossa

Moikka, mä oon Oona ja opiskelen kolmatta vuotta saksan kieltä Turun yliopistossa. Mun tarina saksan kielen parissa on melko erikoinen: Kun olin 11, mun serkku asui Saksassa ja lupasi, että pääsen heille lastenvahdiksi, jos opettelen saksaa. Lapset ei siis puhuneet ollenkaan suomea tai englantia. Sain siitä hirveen motivaation ja yhdessä äidin kanssa kaivettiin sen vanhat saksan kirjat varastosta. Niistä mä sitten opettelin saksaa yksinäni. 13-vuotiaana mä lopulta pääsin sinne Saksaan kahdeks viikoks lapsenvahdiks. Se oli tosi opettavainen kokemus, ja näytti käytännössä, miten kielitaidosta on hyötyä. Sillon mä päätin, että musta tulee isona saksanopettaja.

Koulusaksan alotin 8. luokalla valinnaisena kielenä ja jatkoin saksan opiskelua lukiossa. Loppupeleissä kirjotin pitkästä saksasta E:n. Vaikka monet sanoo, että saksa on vaikee kieli, on se mulle ollu aina se kaikista helpoin kieli. Tykkään myös siitä, että se tarjoaa loputtomasti opeteltavaa. Varsinkin tän oon saanu yliopistossa huomata, aina oppii uutta niin kielestä kuin kulttuuristakin. 

Turku on paras opiskelijakaupunki!

Mä hain Turun yliopistoon, koska se oli lähimpänä mun lapsuudenkotia. Oli hyvä päätös hakea tänne, koska Turku on Suomen paras opiskelijakaupunki, noin 20% turkulaisista on opiskelijoita. Joka viikko (ja lähes joka päivä) tapahtuu jotain, joten tekemistä löytää varmasti.

Sivuaineina mulla on suomen kieli, kotimainen kirjallisuus ja opettajan pedagogiset. Joten saavutan sen lapsuudenhaaveen, että musta tulee saksanope. Koska saksa yksinään ei valitettavasti ole kovin kannattava kieli, valmistun myös äidinkielen ja kirjallisuuden ja suomi toisena kielenä -opettajaks. Sivuaineiden runsauden vuoksi en tule valmistumaan siinä viiden vuoden tavoiteajassa, mutta ei se haittaa. Mä oon opintotuen ja -lainan ohella rahottanu elämääni käymällä töissä. Riippuen kiireistä, oon tehny 1-3 viikonloppua kuussa töitä. Oon onnekas, että mun pomo on ollu tosi ymmärtäväinen ja joustanu vuorojen kanssa tosi hyvin. Sanoisin, että itsestä kiinni, jaksaako ja haluaako käydä opintojen ohella töissä. Helppoa se aina ole, mutta hyvällä aikatauluttamisella sekin onnistuu. Töiden ohella mun arki täyttyy kouluhommista, harrastuksista ja poikaystävän ja kavereiden kanssa hengailusta.

Saksan opiskelijoilla on ihan paras ainejärjestö

Meillä saksanopiskelijoilla on myös ihan paras ainejärjestö, Germanica. Oon ollu kahtena vuonna mukana hallituksessa, ensin koulutuspoliittisena vastaavana ja sitten  puheenjohtajana. Nyt ajattelin pitää siitä taukoo, mutta kaipaan vaan jo takaisin. Germanica järkkäilee paljon kaikenlaisia tapahtumia, kaikkee kahvitunneista urheiluun ja etkoihin, joten jokaiselle löytyy jotain. Vanhemmat opiskelijat ottaa uudet aina hyvin vastaan, joten olo oli alusta asti tosi tervetullut.

Entä millaisia on meidän opettajat?

Tervetulleeks uudet opiskelijat toivotti myös meidän opettajat, jotka on tosi mukavia. Kuvittelin aina, että yliopistossa kaikki on tosi muodollista ja että opettajien kanssa ei puhuta muusta kuin kurssien aiheesta. Totuus on aika toisenlainen, me sinutellaan myös meidän saksalaisia opettajia ja heidän kanssaan voi usein puhua myös omista kuulumisista ihan vapaasti. Heidän kursseillaan oon oppinu ihan mielettömästi kaikkea uutta, eikä mun palo saksan kieltä kohtaan ole päässyt sammumaan.

En siis voi olla suosittelematta saksan opiskelua Turun yliopistossa! Toivottavasti nähdään joskus! 🙂

Lue lisää saksan kielen opiskelusta saksan kielen oppiaineen Facebook-sivuilla!