Tieni oikikseen
Mun mielestä on hassua, miten elämässä tulevaisuus voi tuntua kovin epävarmalta ja avoimelta, mutta jälkikäteen voi nähdä, kuinka kaikki palaset ovat kuitenkin loksahdelleet paikoilleen. Ajattelin kirjoittaa tässä blogipostauksessa hieman siitä, miten päädyin aloittamaan opinnot Turun yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa syksyllä 2018. Kerron myös hieman vinkkejä pääsykokeisiin, mutta muista pysyä uskollisena niille opiskelutekniikoille, jotka toimivat sinulle parhaiten!
Pääsykoekeväät
Ensinnäkin miksi juuri oikis? Muistan yläasteella pohtineeni, kuinka hienoa olisi opiskella oikiksessa, mutta hylkäsin ajatuksen aika pian. Ajattelin, että sisään pääseminen on melko mahdotonta. Aloin pyörittelemään mielessäni muita kivoja uravaihtoehtoja. Lukion toisella luokalla tuli oikis kuitenkin uudestaan mieleeni. Tällä kertaa päätin, että hitsi vie kyllä mä sinne oikikseen vielä menen. Seuraavaksi täytyi odotella reilu vuosi ennen kuin pääsin tekemään jotain unelmani eteen. Pääsykoekirjat julkaistiin todella pian viimeisten ylioppilaskirjoitusteni jälkeen, joten abikevät oli melko raskas. Luin pääsykokeisiin paljon tuona keväänä, mutta en päässyt sisään. Kieltävä tulos oli musertava.
Seuraavana keväänä hain oikikseen uudella sisulla. Ehdin opiskella noin kolme viikkoa ennen kuin eräänä päivänä nousi kuume. Hetken kamppailun jälkeen hyväksyin sen tosiasian, että en ollut tarpeeksi hyvässä kunnossa lukeakseni pääsykokeeseen. Seuraavan viikon vietinkin sängyn pohjalla. Pohdin, kannattaako enää ollenkaan lukea vai menikö mahdollisuuteni tässä? Tervehdyttyäni päätin kuitenkin jatkaa täysillä loppuun asti. Eihän sitä tiedä, vaikka pääsykokeessa tulisikin juuri minulle sopivat kysymykset! Noh, näin ei kuitenkaan käynyt enkä päässyt sisään. Edessä oli toinen välivuosi, jonka jälkeen hain vielä uudestaan. Kolmas kerta toden sanoo? Tällä kertaa koin tietäväni hieman paremmin, mitä hakijalta pääsykokeessa vaaditaan. Asenteeni oli myös hyvin realistinen. Veljeni kannusti usein sanomalla jotenkin näin: tee parhaasi, sillä enempää et voi itseltäsi vaatia. Tein parhaani ja katsoin, mihin se riittää. Tällä kertaa se riitti kuin riittikin sisäänpääsyyn! Tässä muutama asia, joita tein eri tavalla verrattuna aikaisempiin keväisiin: 1. päivittäinen kävelylenkki lukemisten päätteeksi, 2. etenkin alkukevään aikana näin kaveria iltaisin, 3.keskityin ymmärtämiseen enkä pelkästään ulkoa opetteluun ja 4. tiedostin sen, että tämä ei ole viimeinen kerta, jolloin voin hakea; teen parhaani, mutta jos tällä kertaa ei nappaa, voin aina hakea uudestaan. Haluan myös huomauttaa, että sisäänpääsyn edellytyksenä ei ole täydellinen suoritus!! Sain itse yhdestä tehtävästä 1/10 pistettä ja pääsin silti sisään!
Muistutus erityisesti sinulle, joka pohdit oikikseen hakemista: sisäänpääsy on mahdollista!! Se vaatii motivaatiota, kärsivällisyyttä, pitkäjänteisyyttä ja luottamusta omiin taitoihin. Näitä kaikkia sinulta varmasti jo löytyy ja niitä voi myös harjoittaa! Ennen kuin sain itse hyväksyvän hakutuloksen, ajattelin oikikseen päässeiden olevan jotain yli-ihmisiä. Nyt olen kuitenkin huomannut, että oikikseen pääsee kuka vain, jos jaksaa panostaa pääsykokeisiin (tai pääsee yo-todistuksen avulla)!
Välivuodet
Yhteensä minulla oli siis kaksi välivuotta ennen opintojen aloittamista. Mitä tein näiden vuosien aikana? Miten niistä saisi kaiken hyödyn irti? Ensinnäkin sanoisin, että tee niitä asioita, joista olet unelmoinut tai jatka unelmien tavoittelemista! Itse olin aina unelmoinut työstä kahvilassa ja ensimmäisen välivuoden aikana pääsinkin töihin Fazerin kahvilaan. Nautin siellä työskentelystä paljon ja olen todella kiitollinen, että sain työskennellä siellä. Jatkoin kahvilassa työskentelyä molempien välivuosien ajan (ja opintojen aloittamisenkin jälkeen, vaikkakin paljon pienemmällä työmäärällä) ja lisäksi tein töitä henkilökohtaisena avustajana. Molemmat työt olivat opettavaisia ja antoivat arvokasta kokemusta. Omille muuttaminen oli myös helpompaa, kun oli rahaa säästössä. Kävin myös muutaman oikiksen kurssin avoimessa yliopistossa, mutta koin sen työnteon ohella vähän turhan raskaaksi. Töiden lisäksi välivuoteni kuluivat matkustellen. Pääsin kiertelemään Eurooppaa sekä käymään Afrikassa ja Aasiassa.
Ensimmäinen välivuosi oli kuitenkin henkisesti haastava. Suomessa on totuttu lapsesta asti kulkemaan tietynlaisessa putkessa: päiväkodista eskariin, eskarista peruskouluun ja peruskoulusta lukioon/ammattikouluun. Entäpä näiden jälkeen? Kukaan ei ole samalla tavalla enää sanomassa minne mennä. Itse koin tämän melko raskaaksi ja tunsin olevani tyhjän päällä ilman suuntaa. Olen kuullut monien sanovan samaa, joten jos koet tämmöisiä fiiliksiä et ole ainoa! Muille puhuminen auttaa, älä jää yksin ajatustesi kanssa! Välivuosi mahdollistaa ja toisaalta myös pakottaa kehittämään uudenlaisen arjen omaan elämään. Kotiin ei kannata jäädä makoilemaan kokonaisiksi päiviksi, ainakaan minun mielestäni. Välivuosi on huikea tilaisuus ja elämänvaihe, jonkalaista harvoin myöhemmin elämässä saa kokea.
Usko itseesi. Tee sitä, mikä tekee sinut onnelliseksi.
Jos sulla on kysymyksiä yliopisto-opiskelusta tai yliopistoon hakemisesta, pistä ihmeessä viestiä meille opiskelijalähettiläille Instagramissa: uniturku