Tuplatutkinnon opiskelija kertoo, miten päätyi opiskelemaan kahta alaa

Miten minusta tuli sekä kirjallisuuden että psykologian opiskelija?

Oli vuosi 2018, ja olin juuri painanut päähäni valkolakin. Muutin pieneltä paikkakunnalta Turkuun, josta olin saanut opiskelupaikan kirjallisuustieteiden oppiaineesta humanistisesta tiedekunnasta. Olin hakenut opiskelupaikkaa, sillä äidinkieli, lukeminen ja kirjoittaminen olivat mielestäni olleet yksi lukio-opiskelun paras osa.

Haaveilin myös kirjailijan ammatista, jota varten halusin oppia näkemään kirjallisuuden tutkimuksen näkökulmasta sekä löytää teoreettista pohjaa lukukokemuksen tulkinnan tueksi. Kirjallisuustieteiden opiskelu mahdollisti samalla myös äidinkielen opettajan pätevyyden lukemisen, mikä tuntui luontevalta ja vakaalta uravalinnalta kirjailijan ammatin lisäksi.

Opinnot veivätkin nopeasti mennessään, ja tempauduin innolla mukaan kursseilla luettavien kaunokirjojen maailmaan. Tutustuin siinä sivussa myös erilaisiin sivuaineisiin, kuten suomen kieleen, arkeologiaan ja luovaan kirjoittamiseen.

Opiskelu on kuitenkin aina ollut itselleni enemmän kuin ”koulun käymistä”. Se on ollut samaan aikaan sekä työ että harrastus. Oppiminen, tiedon tavoittelu ja vallitsevien käsitysten kyseenalaistaminen tuottavat itselleni valtavasti iloa ja onnistumisen tunteita. Pian huomasinkin kaipaavani opintoihini myös toista näkökulmaa.

Niinpä jo toisena opiskeluvuotenani havahduin siihen, että oman alani miellyttävyydestä huolimatta haikailin psykologian opintojen pariin. Olin pohtinut psykologiaa alana vakavasti jo lukion aikana, mutta ylioppilaskeväänä se oli jotenkin hetkellisesti painunut taka-alalle, josta se nyt hieman yli vuoden päästä nousi takaisin pintaan.

Halustani huolimatta toiselle alalle hakeminen tuntui suurelta kynnykseltä, enkä tehnyt asian eteen hetkeen mitään, kunnes vuoden 2020 keväänä, juuri ennen koronan puhkeamista, päätin ottaa itseäni niskasta kiinni.

Tein hakemuksen opintopolussa, ja painoin asian mielestäni. En halunnut toivoa liikoja, sillä otettuani aiemmin vastaan yhden opiskelupaikan en ollut enää ensikertalainen, minkä vuoksi hakukiintiö, josta minut voitaisiin valita, oli melko pieni.

Eräänä kesäkuumana päivänä maalaustalkoissa avasin sähköpostini, ja huomasin että opintopolusta oli kilahtanut viesti, joka ilmoitti minun saaneen opiskelupaikan. Iloinen järkytys ja innostus valahtivat kehooni. Ensimmäisen opiskelupaikan vastaanottamisesta en ollut osannut raskaan abikevään jälkeen iloita samalla tavoin kuin tästä mahdollisuudesta, joka tuntui niin yllättäen pudonneen käsiini.

Jatkoin maalausurakkaani jännittyneenä, sillä ymmärsin, että päätös opiskelupaikan vastaanottamisesta tarkoittaisi myös sitä, että minulla olisi kaksi tutkintoa opiskeltavana. Olin varma, että tuplatutkinto vaatisi opintojen tarkkaa suunnittelua ja tulisi sisältämään myös haasteita. Tiesin kuitenkin myös, etten halunnut luopua kirjallisuuden opiskelusta, ja ettei kumpikaan aine riittäisi minulle vain toisen sivuaineena.

Niinpä nostin pensselin vasten seinää, ja aloin hahmotella suuntaviivoja sille, miltä opiskeluni tulisivat seuraavien vuosien aikana näyttämään.

Jokaisen opiskelupolku on arvokas ja yksilöllinen

Kannustan ennen kaikkea laskemaan paineita sen suhteen valitseeko ensimmäisellä hakukerrallaan juuri sen ”oikean alan”, jonka parissa haluaa työskennellä loppuelämänsä. On hyvin tavallista, että omat suunnitelmat tarkentuvat ja hioutuvat vasta opintojen aikana, jolloin ymmärtää paremmin, millaisia työelämävalmiuksia opinnot tarjoavat ja mitkä ovat itseä palvelevat ja kiinnostavat uravaihtoehdot.

Ensimmäinen opiskelupaikka ei välttämättä ole se omin juttu, eivätkä alan vaihtaminen tai toisen tutkinnon opiskeleminen myöhemmin elämässä ole kumpikaan huonoja vaihtoehtoja.  Jokaisen opiskelupolku on arvokas yksilöllisyydessään, ja sen erilaiset käänteet ovat rikkaus, joka auttaa kasvamaan kohti itselle tärkeältä tuntuvaa tulevaisuuden suuntaa.

Valintani opiskella kahta alaa samanaikaisesti on ennen kaikkea omaa henkilökohtaista kehitystäni tukeva tekijä, enkä voi sanoa, että se olisi ollenkaan oikea ratkaisu monille. Tärkeintä omien opintojen ja uran suunnittelussa onkin ennen kaikkea itsensä kuuntelu, omien intohimojen seuraaminen sekä oman jaksamisen huomioiminen.

Hakuvaiheessa on toki myös tärkeää olla ajatus siitä, että voisi lähtökohtaisesti kuvitella itsensä työskentelemässä alalla, jota opiskelemaan hakee. Kun sitten opiskelupaikan ovet aukeavat, on hyvä suhtautua avoimesti ja vastaanottavaisesti kaikkeen uuteen ja fiilistellä vapaasti sitä, miltä omat opinnot tuntuvat.

Helpotusta hakukohteiden valintaan yhteishaun kynnyksellä voit saada esimerkiksi tutustumalla Turun yliopiston utulähettiläiden tarinoihin, kuuntelemalla STUDYcast – Oikealla uralla? -podcastia tai tutustumalla lähettiläiden opiskelija-arkeen Instagramissa.

Välivuosi ei ole uhka vaan mahdollisuus

Välivuosi voi olla merkityksellinen ja innoittava osa opiskelupolkuasi siinä missä vuosi yliopistossa. Jos opiskelupaikka jää yrityksestäsi huolimatta tällä hakukerralla saamatta, on sinulla hyvä mahdollisuus opiskella yliopistokursseja avoimessa yliopistossa, ja varmistua hakukohteesi sopivuudesta sekä kiinnostavuudesta.

Turun avoimen yliopiston opintoja pystyy myös hyväksilukemaan osaksi varsinaista tutkintoa opiskelemaan pääsemisen jälkeen. Avoin yliopisto-opiskelu siis kantaa eteenpäin myös ihan konkreettisesti ja voi olla avartava osa omaa matkaasi opiskelijana.

Muista, että erilaiset kokemukset tarjoavat hienon mahdollisuuden oppimiseen ja kasvamiseen kohti omaa tulevaisuuden uraa ja ammattia. Luota siihen, että tekemäsi työ kantaa sinua eteenpäin tavalla tai toisella!

Paljon tsemppiä hakuprosessin eri vaiheisiin!

Kirjoittaja on Turun yliopiston opiskelijalähettiläs, tutustu Sofiaan!