Havainnointityö ei ala tyhjästä

Kirjoittaja: Lilli Sihvonen

Aloitin Pelikaupunki Turku -hankkeessa tutkijatohtorina elokuun alussa 2022. Ensimmäinen tehtäväni on suunnitella ja toteuttaa Turun eri kaupunkialueilla osallistuvaa havainnointia ja niihin liittyviä lyhyitä kaupunkilaisten haastatteluja. Miten havainnointiin orientoidutaan? 

Jo heti havainnointityön alussa huomaa, ettei havainnointi ala täysin tyhjästä; tutkijalla on jonkinlainen esioletus tai -ymmärrys havainnoinnin kohteesta. Tiedän esimerkiksi, millaista pelillinen ja leikillinen toiminta voi olla ja tunnen havainnointipaikat, jolloin minulle syntyy jonkinlainen käsitys siitä, miksi täällä toimitaan niin kuin toimitaan ja mikä on näiden paikkojen merkitys niitä käyttäville ihmisille. 

Hankkeen tutkimuskohteita ovat Turun vanhakaupunki (historiallinen keskusta), Kupittaan alue (Kupittaanpuisto ja tiedepuisto) sekä Turun kauppatori ympäristöineen. Kierrämme Jaakko Suomisen kanssa reitin, joka lähtee kampusalueella sijaitsevasta Tuomaanpuistosta ja kulkee Aurajoen rantaa pitkin Tuomiokirkon ohi. Pyörimme historiallisen keskustan kaduilla, Aurajoen rannassa molemmin puolin. Katsomme paikkoja, joissa todennäköisimmin tapahtuu jotakin pelitoimintaa tai leikiksi määriteltävää aktiviteettia. Arvioin paikkojen potentiaalia etukäteen: Mitä täällä voisi tehdä? Pohdin myös paikkojen ja toiminnan merkityksiä, vuorovaikutussuhteita ja mahdollisia ristiriitoja.

Havainnointiin orientoiminen on siis tutustumista paikkoihin etukäteen. Käymme tarkastelemassa myös kauppatorin ympäristöä huolimatta siitä, että kauppatori on edelleen remontissa eikä siellä todennäköisesti tapahdu juuri mitään pelillistä tai leikillistä toimintaa ennen avajaisia. ”Vaikka onhan shakin peluu kahvilan terassilla mahdollista”, mietin. Kirjaankin listan asioista, joita tulee huomioida: Mitä täällä tapahtuu? Ketkä tekevät, miksi? Miten pitkään? Millainen sää on, miten se vaikuttaa asioihin? Millainen vaatetus alueen käyttäjillä on? Onko täällä äänekästä vai hiljaista, miksi? Kuinka paljon täällä on ihmisiä? Jos täällä ei näytä tapahtuvan mitään, mitkä voisivat olla syitä sille?

Pohdin myös omaa rooliani havainnoitsijana: kuinka pitkään kehtaan tarkkailla ihmisten toimintaa tai kuinka aktiivinen minun pitäisi olla? Pyydänkö esimerkiksi lupaa päästä mukaan Mölkkyyn, jos joku sitä pelaa? Vai tyydynkö pelkkään havainnointiin ja haastatteluun? Miten häivytän itseni tavalliseksi alueen käyttäjäksi, jotta ihmisten toiminta säilyy luonnollisena – vai onko moinen edes tarpeen?    

Seuraava vaihe havainnointityössä on itse havainnointi ja siitä seuraavat reflektiot: mitä en ottanut huomioon ja mitä pitäisi muistaa seuraavalla kerralla tarkkailla? Miten itse käyttäydyin ja miltä havainnointityö tuntui? Tutkimustyön edetessä minun on myös kyseenalaistettava omat tulkintani – tai ylipäänsä ne hetket, kun olen esittänyt tulkintoja tai jopa omia mielipiteitäni. Ihmisenä en voi sammuttaa itseäni täysin tulkinnasta, mutta reflektio jälkeenpäin on tärkeää. Onhan kyse kuitenkin toisten ihmisten suhteesta kaupunkitilaan ja siihen pelitoimintaan, jota he tilassa harjoittavat.