Kirjoittaja on sosiologian professori Mikko Niemelä.

Pidin syyslukukauden ensimmäisellä periodilla kurssin Terveys ja yhteiskunta. Aluksi tarkoituksena oli pitää puhdas vanhan koulukunnan luentokurssi: 20 tuntia luentoja ja niiden perään luentotentti. Ei oppimispäiväkirjoja, ei esseitä, ei läsnäolopakkoa, ei ryhmäkeskusteluja, ei vierailevia luennoitsijoita, ei mitään 1970-luvun puolivälin jälkeen keksittyä.

Jouduin toki hieman joustamaan. Käytin sähköistä tenttiä, PowerPointia ja välillä jopa nettiä, luennot olivat opiskelijoiden saatavilla pdf-muodossa Moodlessa, ja vuonna 1980 syntynyt Arttu Saarinen taloussosiologian puolelta hoiti puolestani pari luentoa.

Luennot alkoivat maanantai- ja keskiviikkoaamuisin klo. 8.30. Kurssin ensimmäiselle luennolle saapui 32 aamuvirkkua opiskelijaa. Olimme Artun kanssa melko varmoja, että tuosta opiskelijamäärä ei tule kasvamaan. Tämä piti paikkansa: osallistujamäärä vaihteli tämän jälkeen 9 ja 17 opiskelijan välillä. Neljä opiskelijaa kävi kaikilla luennoilla. Kaikkiaan 12 opiskelijaa jaksoi herätä yli puolelle luennoista. Kurssin lähentyessä loppua ajattelin usein opiskelijoita, etenkin niitä aktiivisia. Kannattaisiko niidenkin vaan nukkua hieman pidempään ja lukea luentokalvot Moodlesta sitten iltapäivällä?

Nyt on arvosanat annettu ja suoritukset rekisterissä, ja on aika myös katsoa kannattiko herätä. Kurssin läpäisy oli periaatteessa tehty melko helpoksi koska viimeinen joustoni vanhan liiton luentokurssin osalta oli se, että Moodlesta löytyi myös 15 tenttikysymystä, joista sähköinen tenttikoje arpoi tenttiin kolme kysymystä. Kysymykset toki olivat keskimääräistä vaikeampia, mutta niiden kertominen etukäteen antoi kuitenkin aamutorkuille mahdollisuuden kohdistaa kotiläksyjen teon oikeisiin asioihin.

Kaikkiaan 32 opiskelijaa suoritti tentin. Hyväksytyn suorituksen ja opintopisteet sai vähemmälläkin osallistumisella, mutta arvosanajakauma osoittaa kuitenkin selvästi, että ne, jotka luennoilla istuivat aktiivisemmin pärjäsivät tentissä paremmin. Yli puolella luennoista paikalla olleiden opiskelijoiden keskimääräinen arvosana kipusi yli neljään, tyyppiarvon eli moodin ollessa 5. Sen sijaan muut, vähemmän kuin puolet luennoista istuneet, saivat arvosanaksi keskimäärin 3.

Aamuheräämisten kannattavuus on tietysti suhteellinen asia. Läpi kyllä pääsi vähemmälläkin istumisella. Erinomaiset suoritukset olivat kuitenkin harvassa mikäli luentoja ei ollut käynyt myös seuraamassa suhteellisen aktiivisesti. Ero oli itse asiassa yllättävänkin suuri ottaen huomioon sen, että tentittävä materiaali ja tenttikysymykset olivat kaikkien saatavilla.