Kirjoittajina sosiologian apulaisprofessori Suvi Salmenniemi ja Suomen Akatemian tutkijatohtori Mari Toivanen

Järjestimme keväällä 2017 Harjoituksia sosiologisessa mielikuvituksessa– nimeä kantavan opintojakson. Idea kurssille sai alkunsa kävellessämme takaisin Publicumille pitkäksi venähtäneeltä lounastauolta. Keskustelimme luovuuden merkityksestä tieteelle ja siitä, miten helposti se näivettyy kiireen ja mekaanisen suorittamisen alle. Lähdimme kehittämään ideaa luovuuden ja mielikuvituksen ruokkimisesta opetuksen keinoin. Vajaa vuosi myöhemmin seisoimme seminaarihuoneessa seitsemäntoista sosiologian aine- ja syventävien opintojen opiskelijoiden edessä, tavoitteenamme löytää uusia näkökulmia arjen ilmiöihin sosiologista mielikuvitusta harjaannuttamalla.

Lähestyimme mielikuvitusta kahdesta näkökulmasta. Ensinnäkin hyödynsimme C. Wright Millsin ajatusta sosiologisesta mielikuvituksesta, eli pyrkimyksestä pohtia ja jäsentää henkilökohtaisen kokemuksen ja laajempien yhteiskunnallisten ja historiallisten valtarakenteiden välistä suhdetta. Toiseksi olimme kiinnostuneita ruokkimaan mielikuvitusta tutustumalla erilaisiin oppimisen ja tiedontuotannon tapoihin sekä yhdistämällä tieteen ja taiteen työskentelymenetelmiä. Opintojakso olikin kokeellinen monella tapaa ja pyrimme tekemään siitä mahdollisimman matalahierarkkisen ja osallistavan. Temaattisesti kurssi kattoi laajan kirjon aiheita aina sukupuolesta, seksuaalisuudesta, luokasta ja rodullistamisesta metodologiseen nationalismiin, poliittiseen hallintaan ja vastarintaan. Kurssilla käytettiin monenlaisia oppimisen muotoja: luentoja, runojen kirjoittamista tieteellisistä teksteistä, tilan havainnointia ja analysointia kaupunginkirjastossa, kertojaäänen kuvittelua erilaisille kuville, lukupiiriä, keskustelua henkilökohtaisten kokemusten yhteiskunnallisista merkityksistä sekä ryhmätöitä. Työskentelimme monenlaisten aineistojen parissa käyttäen tieteellisten julkaisujen lisäksi kaunokirjallisuutta, sanomalehtiartikkeleita, yleisöosastokeskusteluja, blogeja, elokuvia, sketsejä, stand-up komiikkaa sekä erilaisia kuva-aineistoja, kuten mainoksia ja emojeja. Opiskelijat saattoivat palauttaa ryhmätyönsä esseinä tai vaihtoehtoisesti podcastina tai videoesityksenä. Meillä oli myös ilo saada kurssille kolme kiinnostavaa vierasta: taistelevaa tutkimusta harjoittava Juha Suoranta, esitystaiteilija ja taiteen tutkija Pilvi Porkola sekä kirjailija ja valokuvatutkija Hanna Weselius. Heidän puheenvuoronsa valottivat erilaisia tieteen ja taiteen tapoja tuottaa tietoa yhteiskunnasta.

Päällimmäisenä kurssista jäi käteen tunne siitä, että olimme päässeet pintaa syvemmälle eri sosiaalisten ilmiöiden ymmärtämisessä ja oppineet paljon uutta ennen kaikkea opettajina. Kurssille osallistuneet opiskelijat olivat innostuneita ja aktiivisia ja lähtivät ennakkoluulottomasti kokeilemaan vaihtoehtoisia työskentely- ja suoritusmuotoja. Kurssi herätti meidät ajattelemaan, miten perinteiset opetusmenetelmämme eivät useinkaan tee oikeutta ja anna riittävästi tilaa opiskelijoiden kyvyille ja luovuudelle. Opiskelijat osaavat tehdä paljon enemmän kuin mihin perinteiset menetelmät antavat mahdollisuuden! Ilahduimme lukiessamme, kuunnellessamme ja katsoessamme harjoitustöitä, jotka osoittivat kurssin opiskelijoiden monipuolista taitoa jäsentää kriittisesti ja oivaltavasti mitä moninaisimpia yhteiskunnallisia ilmiöitä. Monista kuoriutui esiin myös varsinaisia taiteellisia virtuooseja! Opiskelijapalautteessa nousi esiin kurssin tärkeänä antina sosiologiseen ajatteluun harjaannuttaminen ja keskustelun merkitys oppimiselle. Vaikka dialogi on ollut keskeinen osa oppimista ja akateemista vuorovaikutusta aina Sokrateesta alkaen, käytetään sitä opinnoissamme yhä aivan liian vähän. Kurssi muistutti, että asioiden monipuolisempi ja syvällisempi ymmärtäminen ja toisten kokemuksista oppiminen kehittyvät dialogissa. Dialogi voi olla sosiologista mielikuvitusta parhaimmillaan.

Opetamme kurssin jälleen ensi keväänä ja tämän kevään opiskelijoilta saadun palautteen kautta pyrimme kehittämään kurssia edelleen. Haluamme jatkossa sisällyttää opintojaksolle vielä enemmän keskustelua ja dialogisten menetelmien oppimista, rikkomaan ja sekoittamaan aiempaa enemmän tieteen ja taiteen välisiä raja-aitoja ja lähestymään kriittisesti ja monipuolisesti tässä ajassa liikkuvia yhteiskunnallisia ilmiöitä erilaisten aistien, aineistojen ja analyyttisten välineiden avulla. Kuvittelemisen taito on paitsi uutta luovan ja paradigmoja horjuttavan tutkimuksen, myös toisenlaisen maailman näkemisen ja tekemisen edellytys. Sosiologisen kuvittelemisen ja kysymisen taitoa tarvitaan niin yliopiston sisällä kuin sen ulkopuolellakin.